Vanha minä

Sinne ne teinivuodet sitten tupsahti loppumaan.. Hirveätä ajatella, että tässähän aletaan oikeasti vanhentua vuosi vuodelta. Kahdenkympin iässä jokaisessa ihmisessä alkaa tulemaan kulumia selkärankaan ja niskaan. Kymmenen vuoden päästä sitä ollaan taas kulumien kanssa paremmassa läheisyydessä. Ei saa säikähtää, ihan normaalia. Selkäranka kannattelee suurta määrää painoa :-)

Synttäripäivä aamuna sain poikaystävältä todella onnistuneen lahjan. Oli kuulemma tuskastellut koko viikon mitä ostaisi lahjaksi ja epäili todella paljon etten tykkäisi. Ai, että rakastuin (vahva sana, heh) tähän lahjaan todella paljon!! Pitkään olin omassa päässä pyöritellyt ajatusta, että pitäisi käydä ostamassa uusi marimekon pitkähihainen ja juuri tuon värinen. Sopii niin hyvin farkkujen kaveriksi, kuin myös perus lökäreiden seuraksi. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki siis poikaystävälle ♥

Lauantain aamupäivälle olinkin sopinut muutaman hieronnan, mutta päivällä lähdettiin syömään koko perheen kanssa paikalliseen ravintolaan. Harvemmin koko perhe kerkeää kokoontua yhteen, joten tälläisistä tilaisuuksista pitää aina nauttia :-) Kotikotona sisko oli tehnyt ihanan makuisen kinderkakun, kyllä maistui tämmöiselle herkkusuulle! Lahjaksi tuli vielä uusi sykemittari - mukava päästä taas seurailemaan sykkeitä ja tässä uutukaisessa on vielä jonkinlaisia gps ja aktiivisuus toimintoja!

Hirveästi teki mieli laitella huutomerkkejä lauseiden loppuun, kertovat mielentilasta joka on todella hyvä, kiitollinen, raukea, onnellinen ♥