sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Suklaa-glögikakku ♥



Tämä tyttö on kyllä nauttinut kaikin siemauksin vapaista päivistä. Jouluaatto ja tapaninpäivä menivät töissä, joten viikonloppu oli pyhitetty itselläni vain rentoutumiseen ♥ Tein jouluaatoksi meille jälkiruuaksi suklaa-glögi kakkua, ja ajattelin että kyseinen ohje on pakko jakaa muillekkin herkkusuille! Itse ajattelin seuraavalla kerralla tehdä tästä enemmänkin juustokakkumaisen - vain mielikuvitus on rajana.

OHJE
Pohja:
3dl vehnäjauhoja
150g margariinia tai voita
2rkl tomusokeria
2rkl kaakaojauhetta
1 kananmunankeltuainen
1/2rkl kylmää vettä


Täyte:
1/2dl glögitiivistettä
2dl kuohukermaa
1/2tl inkivääriä
1/2tl pomeranssinkuorta
250g maitosuklaata
50g voita

1. Tee ensin pohja. Pyöräytä jauhot ja jääkaappikylmä rasva monitoimikoneessa (vatkain toimii myös) murumaiseksi seokseksi. Lisää loput ainekset ja anna seoksen pyöriä tiiviiksi taikinaksi. Laita taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin 15-30minuutiksi.
2. Voitele irtopohjainen piirasvuoka (halkaisija 25cm). Kauli taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja nosta levy vuokaan niin, että sitä nousee myös reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.
3. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
4. Paista pohjaa 10 minuuttia
5. Anna pohja jäähtyä, kun teet täytteen. Kuumenna kerma, glögi ja mausteet kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää voi pieninä nokareina. Kaada seos vuoan pohjalle. Anna piirakan jäähtyä ja makuuntua jääkaapissa yön yli. Koristele suklaarouheella tai mieluisesti.


Kakusta tuli kyllä todella hyvää ja maukasta, mutta kuten mainitsin jo ylempänä että suosittelisin kokeilemaan juustokakkumaisesti tuota täytettä. Kakusta tuli aika ohut ja olisi saanut olla jotain kuohkeutta. En ymmärtänyt miksi kokoajan piti pitää kylmässä, mutta makunautinto oli ihana - kannattaa kokeilla! ♥

lauantai 20. joulukuuta 2014

Smile



Lyhyt virsi kaunis on. Kaiken harmauden ja negatiivisuuden takaa löytyy varmasti jokaiselta pieni iloisuus ja hymy. ♥

perjantai 19. joulukuuta 2014

Rakkaus


Syksyllä antamani yllätys, eilen töihin tullut paketti ♥

Rakkaudessa on hyviä ja huonoja päiviä. Huonoina päivinä tekisi mieli vain yksin itkeä pimeässä huoneessa. Miksi toinen ei ymmärrä? Asiat tuntuvat vaikealta jopa mahdottomilta. Käsitys rakkaudesta muuttuu kun kohtaa negatiivisemmat asiat. Ei rakkaus ole aina ruusuilla tanssimista - on vastoinkäymisiä, mutta kaiken takaa löytyy välinpitäminen. Huonoina päivinä kaikkea kyseenalaistaa. Rakastaako enää toinen osapuoli, välittääkö tai haluaako enää hän olla kanssasi?

Jokainen parisuhde on yksilöllisensä. Toiset rakastavat joka päivä, osa parisuhde kätkee rakkautensa ja näyttää sitä harvoin. Itselle parisuhteessa on tärkeintä näyttää toiselle tunteensa, erityisesti että välittää. Asioiden ei tarvitse olla suuria, yllätys viesti kesken päivän tai pelkkä toisen läsnäolo.

Hyvänä päivänä toiselle riittää pelkkä katse kertomaan tunteensa. Rakkaudesta kihelmöivät silmät, eleet ja sanat - sen vain näkee toisesta. Toivon, että jokainen ihminen pääsee näkemään ja tuntemaan nämä mystiset ja taianomaiset tunteet. Tärkeintä on vain rakastaa. ♥

torstai 18. joulukuuta 2014

Tänään jäljellä nolla päivää



Niin vain taas yksi etappi on takana päin. 165 päivän aikana olen itkenyt, nauranut, kokenut yksinäisyyttä, surua ja ikävää. Nyt kun itse poikaystävä pääsee armeijasta on silti jotenkin tyhjä olo. Vastahan hän meni sinne, vasta opin olemaan ilman häntä, ilman yhteydenpitoa ja nyt pitäisi rueta yhdessä elämään taas? Ajatus tuntuu jotenkin todella kaukaiselta. Ennen armeijaa elimme todella tiiviisti yhdessä, puoli vuotta todella vähäisin näkemisin ja ensi viikosta lähtien en tiedä miten elämme. Tuntuu varmaan oudolta nähdä ja kuulla toista. En tälläkään hetkellä muista miltä poikaystäväni ääni kuulostaa, tai miltä hän näyttää. Oudointa tässä kaikessa on se, että muutto yhteiseen kotiimme tapahtuu 45 päivän päästä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Yksinäisyys



Olen pitkään miettinyt elämää ja sen tarkoitusta, ja mikä rooli minulla on tässä elämässä. Vastauksia en ole oikein koskaan lyötänyt. Muistan kun pienenä saatoin soittaa äidilleni töihin itkien "minulla ei ole ketään ystäviä." Lapsuusvuodet taitavat heijastella vielä nykypäiväänkin. Minulla oli ennen yksi hyvä ystävä, jonka kanssa kasvoimme yhdessä mutta lopulta erillemme.

Olen mielestäni aina yrittänyt olla mukava ihmisille, mutta tulisuuteni ja tempperamenttisuuden takia moni ei ilmeisesti tykkää minusta? En tiedä. Näin monen vuoden yksinäisyydellä alkaa olla hintansa. En ole halunnut käydä sosiaalisessa mediassa (instagram) koska se on vain pullollaan kaverikuvia, yhteisiä pikkujouluja joista paistaa ystävuyys. Itse en ole koskaan saanut kutsua pikkujouluihin, tai viettänyt koko juhlaa. Tänä vuonna kouluni järjestää yhteisen pikkujoulun, mutta eihän se ole sama asia kuin kaveriporukan järjestämä. Kohta on myös kuuluisat tapsantanssit ja uusi vuosi. Tuntuu tällä hetkellä vain parhaimmalta jäädä kotiin, koska kenen kanssa menisin, kenen kanssa olisin siellä ja en osaa viihtyä baarissa humalaisten keskellä. En koe saavani kyseisistä juhlista mitään irti yksinäisyyden takia. En osaa "nauraa" tai rentoutua, olla ihmisten kanssa, mitä heidän kanssa tulisi puhua kun ainoat ihmiset joiden kanssa olen kommunikoinut on hieronta asiakkaat? Lupaan, olen yrittänyt saada ystäviä, olla ystävien kanssa mutta en löydä syytä miksi mikään ei onnistu. Haaveilen tällä hetkellä vain siitä, että joskus löytäisin edes yhden tai kahden hyvän ystävän jonka kanssa kokisin jotain upeaa ystävyyttä. Sinulla, jolla on ystäviä ympärilläsi pidä heistä lujasti kiinni. ♥

Kaiken tämän takana on kumminkin yrittelijäs hymyilevä nuori tyttö, joka ei halua näyttää suruaan muille.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pirkaleen SÄÄ



Olen tässä muutaman viikon jokaisena päivänä jokusen sanan vaihtanut säästä aina asiakkaiden kanssa. Nyt eletään jo joulukuun puoltaväliä (kohta..) ja hemmetti soikoon kun täällä Susirajalla sataa yhtenä päivänä 10cm lunta, ja seuraavana päivänä ne sulaa? Miuta harmittaa ihan törkeästi, koska joulukuuhun ja jouluun kuuluu valkoinen MILJÖÖ. Voiko joku väittää ettei tahtoisi yllä olevan kuvan maisemaa tänne just ja nyt? En valehtele sanaakaan kertoessani kuinka rentouttavaa ja ihanaa tuollaisissa maisemissa on kävellä - olla vain. ♥

tiistai 9. joulukuuta 2014



"In life we do things. Some we wish we had never done. Some we wish we could replay a million times in our heads. But they all make us who we are, and in the end they shape every detail about us. If we were to reserve any of them we wouldn't be the person we are. So just live, make mistakes, but never ever second guess who you are, where you have been, and most importantly where you are going."

lauantai 6. joulukuuta 2014

Viime aikoina





Noh, kuten kuvista taitaa paistaa niin olen syönyt ja ollut koulussa (ja töissä)!

» kuinka olenkaan voinut elää ilman glögiä ennen? Ah, voi että sanat eivät edes riitä kuvailemaan kuinka hyvältä glögi tuntuu makunystyröissä!
» onkohan joku arpaonni suosinut tätä tyttöä kun kaksi kertaa olen jo voittanut 5€ takaisin :-D
» sitä rakasta opiskelua, anatomiaa, hierontaa, opiskelua lisää ja hierontaa lisää mutta tykkään!
» meillä on koulussa perinteikäs tapa juhlistaa syntymäpäivä sankaria, ainut että sankari itse tuo meille herkkuja. Odotan innolla toukokuuta kun kolmella ihmisellä on samana päivänä synttärit!
» ja vähän lisää joululahjojen paketointia. Poikaystävän lahjat ovat ostettuna, vielä pitäisi haastaa aivot pohdiskeluun ja keksiä mitä ostaa perheenjäsenille lahjaksi..

perjantai 5. joulukuuta 2014

Työnarkomaani(ko?)


Heh, kiitos snapchatin keksijälle!

Tiedättekö kun joskus pitää vain kokeilla rajojaan? Antaa vaan asioiden räjähdellä käsiin ja herätä todellisuuteen? Noh.. Itselläni varmaan tälläinen tilanne tulee kohta vastaan. Nyt olen paiskinut kahta työtä samaan aikaan, toinen koululla tehtävät asiakashieronnat ja kaupan kassalla istuskellessa. Olen ollut niin lopen väsynyt monen 12h tuntisen päivän jälkeen että urheilutkin ja sosiaalinen elämä on jäänyt. Mutta what the hell, antaa olla! Oikeasti, mielelläni paiskin töitä ja ansaitsen rahaa kuin istuskelisin kotona peukaloita pyöritellen. Toisaalta tykkään tällä hetkellä paiskia töitä niska limassa. Saan kokeilla kuuluisia rajoja, kokea totaalisen väsymyksen ja uupumuksen. Kuulostan ehkä hieman hullulta..

Mielestäni kaikkea pitää kokeilla. Olenkin sanonut poikaystävälleni, että haluan kokea tilanteen, että rahat ovat lopussa ja pitäisi elää 2viikkoa todella vähäisillä rahoilla. Sitähän se opiskelija elämän kuuluukin olla. Vähäistä rahaa ja todellista elämää, pitää oppia ja kokea se p*ska että joskus osaa arvostaa kaikkea!

Kyllä tätä tyttöä hymyilyttää tänään palkkapäivänä!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulun odotus



Muutama vuosi takaperin jouluni muuttui radikaalisti. Enää ei lähdettykkään jouluksi pois vaan, jäimme kotiin. Jouduimme itse tekemään kaikki jouluruuat ja juhlimaan vain perheen kesken joulua. Muutoksien myötä rupesin "inhoamaan" joulua. Eihän se enää tuntunut samalta kuin ennen, joten mitä järkeä tulevissa jouluissa voisi sitten olla? Taas on se aika kun sosiaalinen media täyttyy jouluisista kuvista ja kauppojen näyteikkunat pursuavat jouluaiheisia näkyjä. Tänään sen tajusin, etten enää ajattele joulua negatiivisesti. Luultavasti siksi, että olen tottunut uudenlaiseen joulunviettoon. Mutta suurin syy joulun odottamiseen on poikaystävän pääsy armeijasta - paras lahjani tänä vuonna ♥

Hassua, olen jo ostanut ensimmäsen joululahjan! Ennen paniikkishoppailin viimeisinä päivinä, näin sitä vain oppii hiljalleen uusia asioita :-)

torstai 20. marraskuuta 2014

Kylmät väreet


Tiedättekö sen tunteen kun kylmät väreet menevät läpi kehon? Eufoorinen tunne valtaa koko kehon ja mielen. Mielihyvän tunne lähtee kihelmöivistä varpaista saavuttaen naaman, huulet jotka itsestään nousevat korviin. Tässä sitä hymyilen hölmösti, nauttien kuulokkeet korvilla jotain sanoinkuvailematonta.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Minäkö aikuinen?



Huhheijaa, nyt on hoidettu uudet vakuutukset itselle, että tulevalle asunnolle! Näin vain minusta pienestä tytöstä alkaa tulla nuori naisenalku, HUI. Vasta muutama teksti alaspäin kirjoittelin kasvamisesta. Hiljalleen alan itse huomata asioita, joita pitää osata hoitaa, tietää ja tehdä. Juuri esimerkiksi vakuutus asiat - tärkeitä pitää kunnossa kun vuodet pyörivät eteenpäin.

Ilmoitin eilen julkisesti joukkuetovereille ja valmentajille ettei minua enää nähdä pelikentillä. Olen viimeiset pari kuukautta ajatellut päätäni puhki miten tehdä asian suhteen. Suurin syy päätökseen syntyyn tuli juuri ajattelusta. Jos minun on pitänyt miettiä monta kuukautta haluanko tätä, pitäisi sen kertoa jo vastauksen kaikille. Juuri nyt en halua pesäpalloa ajanpuutteen tai motivaation puutteen takia. Kyllä eilen kyyneelet virtasivat kasvoilla, mutta joskus on aika päättää jokin pitkäaikainen jakso ja nyt 10vuoden jälkeen se tuntui oikealta. Katsotaan minne ajaudun.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kiitollinen



Oletko kuullut koskaan ihmisen sanovan olevansa kiitollinen? Kiitollinen elämästä, onnellisuudesta tai jostain pienemmästä asiasta? Harvoin sitä kuulee muiden suusta. Mutta jos sen kuulee, leimataanko ihminen automaattisesti ihmiseksi "joka on täydellinen ja kaikki on hyvin?" Entä jos ihmisellä on kaikki hyvin ja hän voi vapaasti olla kiitollinen kaikesta. Haluaisin sanoa, että olen kiitollinen - mutten osaisi sanoa mistä. Tarvitseeko kiitollisuuden olla isoa, entä jos haluaisin olla kiitollinen vain siitä että olen tässä ja nyt.

Aamulla herättyäni sukelsin instagramin ihmeelliseen maailmaan. Löysin vähän aikaa sitten uuden positiivisen ihmisen, joka huokuu aitoa iloisuutta ja hyvää oloa - tätä tyttöä ihailen. Viimeisin hänen kuvansa teksti upposi minuun todella hyvin. Sanat: "Nyt vaan lopetan vastavirtaan uiskentelun, laitan evät kylkiin kiinni ja annan virran viedä, kyllä se ranta sieltä lopulta tulee vastaan. Omat sanani loppuivat tähän kohtaan, koska lause oli niin tyhjentävä. Kaikki seuraamat polut eivät ole aina oikeita, mutta silloin tällöin se oikea polku ottaa sinut mukaansa. Pitää eksyä, kokeilla vääriä polkuja, ja tehdä virheitä mutta tärkeintä on oppia kaikesta kokemuksesta.

Tänään olen kiitollinen, että olen terve.

maanantai 17. marraskuuta 2014

'Cause lately I've been waking up alone



Hassua, olin kirjottamassa isolla tekstillä hymy naamallani HYVÄÄ HUOMENTA! Tuleeko tänään hyvä päivä? Toivottavasti, sillä tämä tyttö alkaa löytämään hieman hymyä enemmänkin pimeistä syysilloista. Huomenna pamahtaa ehkä ihanin uutinen - enää tasan kuukausi asepalveluksen päättymiseen!! Vastahan oli heinäkuu ja nyt enää jäljellä muutama hassu viikko.. Kaiken tämän ilon kukkuraksi saimme vielä uuden ihanan asunnon ♥

Tällä hetkellä istun keittiön lattialla, hörpin lämmintä glögiä, syön ihanaa aamupalaa, kuuntelen lempimusiikkiani ja iloitsen pienistä asioista. Ihanaa olla iloinen ♥

tiistai 11. marraskuuta 2014

Loppuuko kaikki hyvä aikanaan?



Joskus koen tunteen, että olen kasvanut - erityisesti henkisesti. Pari vuotta sitten ei tullut pahemmin mietittyä tulevaisuutta, istuin vain tyytyväisenä lukion pulpeteilla haaveillen kaikesta. Nykyisin joka päiväiseen elämääni on kuulunut pohdiskelu. Mitä haluan tulevaisuudessa, mitä teen opintojen päätyttyä, kuinka rahani riittävät, tai miltä elämä uudessa kodissa tuntuu. Olenko siis kasvanut aikuiseksi? Toivottavasti en ole, haluan vielä nauttia muutaman kuukauden niistä kuuluisista teinivuosista ja tehdä sitä mitä pää sanoo hyväksi. Tänään minulle selviää yksi elämääni 10vuotta hallinneista asioista - tulenko vielä olemaan joukkueurheilija.

tiistai 21. lokakuuta 2014

And at the end of the day you can be hard work




Vaikka kaikki ei menisi aina täydellisesti, olen silti iloinen. Iloinen siitä, että monen hakijan joukosta pääsin kahdeksan ihmisen joukkoon josta valitaan uudet työntekijät. Mahtaa huomenna olla jännitystä ilmassa, kun soittoa odottelen! Kannattaa muuten kuunnella yllä oleva kappale ♥

lauantai 18. lokakuuta 2014

Hyvän päivän pohja

Pienetkin asiat voivat ilostuttaa. Pitää vain muistaa ajatella positivisesti, silloinkin kun on vaikeaa. Tänään minut teki iloiseksi..

.. aamun herätys auringon paistaessa ♥
.. poikaystävän tapaaminen eilen ♥
.. ihana kirppislöytö ♥ kuva alla
.. itse tehty wokki ♥
.. ajatus, että loppujen lopuksi olen onnellinen ♥


perjantai 17. lokakuuta 2014

My holiday week

Näin syysloman häämöttäessä loppuaan huvittavaa ajatella, että kuinka nopeasti, kuinka kotivoittoisesti ja tylsästi lomani meni. Mutta uskon, että tälläinen täysi seinähulluuntuminen tekee välillä hyvää.. Olen ainakin saanut kerätä kaikki akkuni täyteen. Perjantain kunniaksi sain vielä flunssan aikaiseksi, toivottavasti pääsen maanantaina kouluun tai tulen HULLUKSI. Alla muutama snapchat, jonka olen lähettänyt ystävilleni viikon aikana!





torstai 16. lokakuuta 2014

Minun urheilulajini

"Eihän pesäpallo ole edes urheilua, eihän siinä tule edes hiki.."

Kuinka monesti olenkaan kuullut kyseiset sanat, ja valitettavasti olette olleet väärässä. Haluaisinkin siksi vähän valaista teille, minkälaista elämää pesäpalloilija viettää urheilun kuin tavallisen elämän parissa.

Syksyisin on tarkoitus hankkia pohjaa tulevalle kaudelle. Hankkia peruskestävyyttä lenkkipolkujen ja salitreenien kautta. Lenkit ovat tunnista-puoleen toista ja sykkeet pidetään matalana. Salitreeneissä taas haetaan enemmän hapottavaa ja raskasta harjoitusta kuin kevyttä ja terähtävää. Talvisin painot tankojen päässä kasvavat ja nostellaan painoja kunnolla. Harjoitellaan tiiviisti nopeutta, että pesävälit menisivät kesällä lujasti. Tavoitteena aina parantaa edellisvuodesta 30m juoksuaikaa! Keväällä kun pelikausi lähenee aletaan hakea herkistelyä ja terävyyttä. Talvella tehdyt hitaat ja raskaat sarjat muuttuvat kevyiksi ja nopeiksi sarjoiksi. Kaikki voitava on tehty, enää ei voida hakea voimaa kesää varten. Pesäpallokausi alkaa toukokuussa. Silloin pelejä kerääntyy 2-4 peliä/viikkoon. Pelien lisäksi on harjoiteltava myös juoksua, tehtävä kevyttä räjähtävää voimaa sekä harjoitella lajia, että toistot ja harjoitellut asiat pysyvät päässä. Kesä on yleensä todella tiivis ajanjakso. Pelit jatkuvat aina joukkueesta riippuen elo-syyskuulle. Loppukesää kohden pelit kovenevat ja taistellaan aina mahdollisimman parhaasta sijoituksesta. Tänä vuonna sijoituksemme oli SM-hopea. Kauden päätyttyä jokainen urheilija pitää itselleen sopivan pituisen täysilevon. Onko se sitten viikko, vai kaksi vai jollekkin kuukausi? Itselle viikon tauko teki hyvää ja sitten sitä oltiinkin jo lenkkipoluilla ja rautaa nostelemassa. Ylimenokausi on yleensä 1-2kk pituinen jakso, jolloin jokainen harjoittelee itse tai joukkueensa mukana sitä peruskestävyyttä ja -kuntoa. Kohta on taas yksi ylimenokausi pulkassa ja aloitettava 11. pelikausi!

Lyhykäisyydessään: pesäpallo on urheilua jos siitä tekee sitä. Treenimäärät vaihtelevat 5-11kertaan viikossa ja monipuolisuus on kultaa. Harjoittelemme lajia (lyöminen, heitto), fysiikkaa juoksutreenien ja punttisalitreenien kanssa, ja liikkuvuutta sekä päälle kaikki oheiset liikunnat. Hien saa siis todellakin pintaan! Pesäpallopelissä pelaaja juoksee keskimäärin samanverran kuin jalkapalloilija omassa pelissään! Pesäpalloilijan elämä pyörii koko vuoden urheilun parissa, ja aika onkin sen vuoksi joskus todella kortilla. Mutta jokainen tavoitteellinen urheilija tietää varmasti, että unelmia ja saavutuksia pitää jahdata ja erityisesti tehdä töitä niiden eteen!

Toivottavasti osasin selkeyttää ajatuksianne pesäpallosta!





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Viime aikaisia pohdintoja..

.. Milloin ikävä oikein loppuu? Onko olemassa jokin päätepiste, jolloin ikävä loppuu?

.. Miksi pitää olla syysloma? Ennen odotin kuin kuuta nousevaa koulujen lomia, mutta nyt kun kaikki ystävät ovat reissussa ja minä kotona yksin niin voisin heivata syysloman sinne missä aurinko ei paista. ÄRGH.

.. Tuntuu todella turhauttavalta päivitellä kokoajan vuokra-asuntojen nettisivuja, miksi sinne ei ilmesty uusia kohteita?

.. 10 viikkoa jouluun, mutta myös siihen, että eräs tärkeä henkilö kotiutuu ♥

.. Urheilumotivaatio voi todellakin hävitä. Vuoden todella tiivis harjoitus- ja pelikausi loppui kuukausi sitten, ja olen yhä sitä mieltä, että lepo on parasta.

.. Olen jo saanut pinttymän päähäni tulevasta sisustustyylistä ♥ Paljon valkoista, tarkkoja yksityiskohtia, pehmeitä ja lämpimiä sävyjä, itsetehty sänky ja olohuoneen pöytä..

.. Itsensä kuuntelemisen taito. Kuinka näyttää muille olevansa onnellinen ja iloinen, milloin osaa löysätä ohjaksia ja sanoa itselleen, että nyt on rauhoituttava kynttilän valoon pimeänä syysiltana.







maanantai 13. lokakuuta 2014

Uusi elämä, uusi alku



Ihmiset muuttuvat, kasvavat henkisesti, aikuistuvat ja löytävät elämälleen uuden suunnan. Huvittuneena luin vanhoja kirjotuksiani, miten olen ajatellut kaksi vuotta sitten - kuinka lapsi olen vielä silloin oikein ollut. Olenhan vieläkin lapsi, mutta olen kasvamassa aikuiseksi. Lähitulevaisuus tuo tullessaan uuden kodin. Kodin, josta olen vain haaveillut unissani. Voin lähteä uusille tuntemattomille teille tietäen, että vieressäni oleva henkilö on kaikkeni ja turvani. En enää pelkää jättää taakseni pelottavia asioita. Olen kohdannut ne.

Kahteen vuoteen on tapahtunut mahdottoman paljon hyvää että huonoa. Olen ylioppilas, opiskelen tulevaan ammattiini, olen rakastunut, olen menettänyt ihmisiä, saanut uusia ihmisiä mutta mitä tärkeintä osaan nykyisin olla onnellinen, iloita pienimmistäkin asioista.