perjantai 10. huhtikuuta 2015

Haaveilua



Kuinka monesti olenkaan nähnyt unta siitä, että istun hurisevan pyörän selässä? Joka ikinen kevät kun asfaltti alkaa pilkostumaan lumen alta, alkaa minun haaveiluni. Kevät tekee siis henkisesti kipeää..

Olen haaveillut (miettinyt?) ensihoitajan ammatista jo ylä-asteelta asti. Aina ambulanssin nähtyäni sydän vetää ylimääräisiä kierroksia, saati sitten enemmän kun lähemmäksi pääsee. Ammatti olisi kiinostava, mutta en tiedä onko se juuri minulle tarkoitettu.

Olen saanut jostain päähäni, että pelkäisin hevosia. Pelkäänkö? Sitä en tiedä, olisi upeata osata ratsastaa ympäri upeita maisemia ja antaa ajatusten maalautua mielessä :-)

Seurailen sosiaalisessa mediassa muutamaa reppureissaajaa Australian / Thaimaan perukoilta. Päähän on alkanut iskostua pieni ajatus mahdollisesta reissusta tulevan syksyn pimeyksille. Minulla on niin paljon näkemättä suuresta maailmasta - erityisesti Australia on kiehtonut monen monta vuotta!

Voiko tulevaisuudesta haaveilla? Haaveilisin varmasti silloin mukavasta työstä, urheilusta, koirista, perheestä..?

"Pieni" (=suuri) ihana haave olisi asua järven rannalla, ihanien maisemien ääressä, omistaen muutaman (neljän) kultaisennoutajan ♥ Voin vain kuvitella jo mielessäni tilannetta, kun saavun kotiin ja neljä ihanan valkoista karvaturria juoksisi korvat lepattaen vastaan ovelle!

2 kommenttia:

  1. Oi, mun suu ihan loksahti auki, kun näin ton kuvan ♥.♥ Oi kun olisi jo kesä ja ihanat kesämaisemat♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, on kyllä aikamoinen kesämaisema! :-)

      Poista