Muistan kun pienenä minua ei otettu leikkeihin mukaan, haukuttiin silloin tällöin miksi tahansa. Pahimmat sanat ovat taineet olla juuri muunmuassa läski ja ruma. Sosiaalisessa mediassa oli vastikään teksti miten aikuinen oli uskaltanut puuttua lasten väliseen kiusaamiseen. Omasta mielestäni kiusaamiselta ei voi välttyä oikeastaan koskaan. On aina joku joka ajattelemattomuuttaan tai tarkoituksella lohkaisee päivän sanat. Tällä viikolla koitti taas itselle sellainen päivä. Harjoituksien lopussa lähdimme yhdessä loppuverryttelylle ja sanoin että "kylläpäs vit*uttaa." No sieltäpä joku terävin pitkäaikainen ystävä tokaisee "ai jättikö poikaystäväs sut? HAHA." Juu ihan onnellisesti ollaan yhdessä, kiitos kysymästä ja kiitos ihanista sanoistasi. Oliko kyseinen lause tarkoituksella tullut suusta vai täysin vahinkolaukaus? Vetäydyin kommentin jälkeen tilanteesta eikä anteeksipyyntöä kuulunut. Tuntuu että olen se ihminen jolle voi sanoa ihan mitä vain. En itse jaksaisi aina olla kaikille mukava ja ystävällinen jos kukaan ei halua olla sitä minulle.
Sanat kyllä kasvattavat sen olen huomannut. Valitettavasti niistä voi pahoittaa mielensä ja vaikeata on joskus nostaa pää ylös ja laittaa rinta rottingille. Pahalta tuntui monta tuntia, mutta purin ongelman itsekseni päässäni sekä raivomaisella siivoamisella. Ennen olisin jäänyt vain yksin manailemaan asiaa. Tiedänpähän sen että itse olisin pyytänyt anteeksi, vaikka jälkikäteen :)
Oon miettinyt pitkään et miten kommentoisin tähän, koska tää on semmonen asia mihin törmää mm. töissä valitettavasti melkein päivittäin. Tosin lapsilla se on varmaan just tuota ajattelemattomuutta, ei osata mennä siihen toisen asemaan ja miettiä et miltä siitä toisesta tuntuu. Meillä töissä puututaan kiusaamiseen miun mielestä melko hyvin, mutta aina kaikki kiusaamistapaukset ei tule ilmi tai niistä kuulee vasta vanhemmilta joskus myöhemmin.
VastaaPoistaMyös omia kokemuksia löytyy aina alakoulusta lähtien. Miuta on kiusattu mm. puhevian ja hammasrautojen takia ja se vaikutti myös miun itsetuntoon aika paljon. Oon vielä nykyäänkin tosi herkkä tuon takia ja saatan pahoittaa mieleni ihan pienestäkin asiasta. Välillä tää näkyy valitettavasti myös sellaisissa tilanteissa, missä en haluaisi sen näkyvän. Yritän pikkuhiljaa päästä eroon tuosta, mutta vaikeeta se on. Miulla oloa helpottaa mm. urheilu ja musiikin kuuntelu.
Täytyy tosin myöntää, että itsekin aika puheliaana saatan välillä töksäyttää jotain ajattelematonta. Yritän kuitenkin ajatella kaikkien parasta ja miettiä että mitä kannattaa sanoa missäkin tilanteessa. Tai just tuo, että anteeksipyyntö ois ainakin paikallaan.