tiistai 28. huhtikuuta 2015

ILOINEN




JES, WUHUU, JEEJEEE!! Tänään aamulla kävin hakemassa uuden tietokoneeni postista!! Meillä täällä kämpillä ei oikein ollut toimivaa välinettä ja nyt kun kuvailemaan olen ruvennut taas niin pitäähän ne kuvat kanssa saada jonnekkin. Ensimmäisenä latasin kameran sisällön tietokoneelle ja ai, että olen kaivannut valokuvien muokkausta ja ylipäätänsä nähdä sitä omaa käden laatua ♥ Mukavaa , että pystyy tekemään nyt kouluhommiakin kotosalla ja lukemaan muiden kirjoittajien tekstejä isommalta ruudulta. Erittäin hyvä ja halpa sijoitus, tykkään!

Ihanaa nähdä kun kevät alkaa saapua hiljalleen tännekkin päin Suomea. Torstaille oli tosin luvattu kirjaimellisesti lumisadetta, mutta en usko että se menoani haittaa! Aion nyt tervehtyä, ja nauttia urheilusta loppuviikon. Kohta alkaa taas täyttyä täysi viikko urheilemattomuutta kipeilyjen takia, joten toivon kovasti että antibiootit vältetään tällä kertaa. Huomenna keskiviikkona vielä 11h koulupäivä ja vappuloma on valmis alkamaan. Luvassa ainakin sitruuna-vanilja munkkien leipomista ja itse tehdyn siman juontia. :-)

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viikon neljä tärppiä




1. Yleinen olotila. Viikko on mennyt kyllä hieman kaksipiippuisissa fiiliksissä. Alkuviikon jaksoi painaa hyvin koulussa ja hieroessa, mutta keskiviikkona alkoivat mystiset huonovointisuudet ja nyt sitä maataankin sängyn pohjalla TAAS. Ei viime kerrasta ole kuin muutama hassu viikko.. Viime kertainen lääkäri ehdotti menemistä Helsinkiin asti jos haluaisin saada parempia tutkimuksia siihen miksi olen kerran kuukaudesssa kipeä. Tottakai ammattini altistaa todella paljon, mutta miksi en ollut syksyllä tässä kunnossa kun hommat alkoivat? Jos jollakin on mitään hajua mikä piru minua vaivaa nii tell me!

2. Liikunta. Pääsin taas sairasteluiden jälkeen takaisin ruotuun, hyvään urheilun makuun. Tuntuu ahistavalta, ärsyttävältä ja epätoivoiselta lähteä taas parantumisen jälkeen nostelemaan kuntoa - liekkö monetta kertaa jo tänä vuonna.. No jokatapauksessa, joukkueen kanssa saimme kesäksi ilmaisen rautojen nostelupaikan joka on kyllä todella hyvä! Joensuun Areena tarjoaa mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen urheiluun, mutta näin keväällä aukioloajat ovat supistuneet yhteen-kahteen kertaan kuukaudessa. Uudelle kuntosalille oli siis tarvetta! Ihan erilainen fiilis on treenata uudessa paikassa ja saa vähän lisäpuhtia uusista laitteista kuin yleisestä menosta :-) Vedettiin viikko sitten sunnuntaina joukkuekaverin kanssa vielä kyykyissä maksimeita, mutta kohta pitäisi alkaa herkistelemään - nimittäin alkava kausi alkaa koputtelemaan jo nurkan takana! Kauden aikana pitää pyrkiä silti pitämään voimatasoja yllä, ei saa antaa kropan lyssähtää sillä se näkyy parhaiten itse pelissä kun ei enää juoksu kulje tai jaksa viskoa palloa. Treenit on siis kulkenut hyvin, katsotaan miten ensi viikko menee pääsenkö ollenkaan mitään tekemään..

3. Koulu. Sinne vain ovat kahdeksan kuukautta hurahtaneet, vielä yksi kuukausi edessä ja hierojan ammattitutkinnon paperit toivottavasti kourassa! Meneillään on loppurutistus, on nimittäin viimeisille viikoille ahdettu sen verran hommaa että huhheijaa. On yritystehtävän palautus, neljä erilaista koetta, kaksi erilaista näyttöä ja itse asiakashierontoja.. Pakko jaksaa painaa vielä viimeiset viikot, ja erityisesti nauttia viimeisistä hetkistä! Tämän 9kk aikana olen oppinut hieromaan perikotaisesti, suorittanut kinesioteippauskurssin ja urheiluteippaus kurssin! Aion haalia vielä monen monta uutta erilaista kokemusta ja kurssia jotta omistaisin rikkaamman ammatin terveys-hyvinvointi-liikunta alalta :-)

4. Tyylini. Perinteinen sovituskoppi napsaisu päivän rytkyistä. Tykkään todella paljon pukeutua mahdolisimman rennosti. Puin ensimmäistä kertaa farkut (tai no legginsit..) vasta 9-luokalla. Sitä ennen pukeuduin oikeastaan kollareihin, löysiin vaatteisiin, huppareihin yrittäen peitellä niin vartaloani kuin itseäni. Onneksi tilanne on kasvattanut, ja nykyisin nautin olostani parhaiten silloin kun tiedän ettei minun tarvitse pukeutua ketään varten näyttääkseni enemmän joltain toiselta kuin olen. Mekot ja hameet ovat vieläkin itselle aikamoinen kynnys pukea päälle, mutta hiljalleen vaatekaappiin on tullut muutamia naisellisempia kappaleita. Korkokenkiä olen tasan kerran kunnolal pitänyt ja se oli ylioppilaspäiväni. Tykkään kyllä joskus laittautua ja pukutua vähän naisellisemmin, ylväämmin tai asiallisemmin. Mutta miksi muuttamaan omaa tyyliään johonkin toiseen suuntaan jos ei tunne sitä omaksi? Muistan kun muutama vuosi sitten tänne olin kirjoitellut etten tiedä minkälainen oma tyylini on, ja hainkin sitä aika paljon - hieman ehkä vieläkin. Tyylini on yksinkertainen, rento ja erilainen. Tykkään hieman poikamaisista vaatteista kun taas välillä hipihtävämmistä, jokainen päivä on vaatteiden saralla erilainen. Ennen peittelin vartaloani, nykyisin kohtaan peilikuvan ja sisällön avoimin mielin!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Sanat kasvattavat



Muistan kun pienenä minua ei otettu leikkeihin mukaan, haukuttiin silloin tällöin miksi tahansa. Pahimmat sanat ovat taineet olla juuri muunmuassa läski ja ruma. Sosiaalisessa mediassa oli vastikään teksti miten aikuinen oli uskaltanut puuttua lasten väliseen kiusaamiseen. Omasta mielestäni kiusaamiselta ei voi välttyä oikeastaan koskaan. On aina joku joka ajattelemattomuuttaan tai tarkoituksella lohkaisee päivän sanat. Tällä viikolla koitti taas itselle sellainen päivä. Harjoituksien lopussa lähdimme yhdessä loppuverryttelylle ja sanoin että "kylläpäs vit*uttaa." No sieltäpä joku terävin pitkäaikainen ystävä tokaisee "ai jättikö poikaystäväs sut? HAHA." Juu ihan onnellisesti ollaan yhdessä, kiitos kysymästä ja kiitos ihanista sanoistasi. Oliko kyseinen lause tarkoituksella tullut suusta vai täysin vahinkolaukaus? Vetäydyin kommentin jälkeen tilanteesta eikä anteeksipyyntöä kuulunut. Tuntuu että olen se ihminen jolle voi sanoa ihan mitä vain. En itse jaksaisi aina olla kaikille mukava ja ystävällinen jos kukaan ei halua olla sitä minulle.

Sanat kyllä kasvattavat sen olen huomannut. Valitettavasti niistä voi pahoittaa mielensä ja vaikeata on joskus nostaa pää ylös ja laittaa rinta rottingille. Pahalta tuntui monta tuntia, mutta purin ongelman itsekseni päässäni sekä raivomaisella siivoamisella. Ennen olisin jäänyt vain yksin manailemaan asiaa. Tiedänpähän sen että itse olisin pyytänyt anteeksi, vaikka jälkikäteen :)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Päivän kuva



Tänään, juuri tämä napsaistu kuva kertoo kuinka ihanalta tuntuu urheilla, tajuta että viikonloppu alkoi ja ihan yksinkertaisesti kuvassa olen aidoimmillani. On ollut hauska huomata, että tänne tulee raapusteltua ajatuksia aina sillloin kun elämä hymyilee. Luonnoksissa odotteleekin teksti joka käsittelee kahta erilaista minua. Kuinka hyvänä päivänä kaikki on hyvin, kun taas huonona päivänä mikään ei onnistu. Vaikeata saada ajatuksia irti huonona päivänä kun apinat hakkaavat kuulusia lautasia keskenään. Jospa se teksti irtoaisia sieltä, koska ei aina voi olla hyvä päivä. Eikä huonoja päiviä saakkaan pelätä - jokainen uusi kohtaaminen on uusi tilaisuus vaikuttaa loppupäivään!

Toteutin muuten yhden unelmistani tai no haaveistani, korjasin saamattomuuteni ja hain kotikotoa rakkaan (ja rakkaan:D) kamerani! Joku päivä marssin joen rantaan enkä anna ihmisten outojen katseiden häiritä - nautin ja annan luovuuteni laulaa ♥

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Haaveilua



Kuinka monesti olenkaan nähnyt unta siitä, että istun hurisevan pyörän selässä? Joka ikinen kevät kun asfaltti alkaa pilkostumaan lumen alta, alkaa minun haaveiluni. Kevät tekee siis henkisesti kipeää..

Olen haaveillut (miettinyt?) ensihoitajan ammatista jo ylä-asteelta asti. Aina ambulanssin nähtyäni sydän vetää ylimääräisiä kierroksia, saati sitten enemmän kun lähemmäksi pääsee. Ammatti olisi kiinostava, mutta en tiedä onko se juuri minulle tarkoitettu.

Olen saanut jostain päähäni, että pelkäisin hevosia. Pelkäänkö? Sitä en tiedä, olisi upeata osata ratsastaa ympäri upeita maisemia ja antaa ajatusten maalautua mielessä :-)

Seurailen sosiaalisessa mediassa muutamaa reppureissaajaa Australian / Thaimaan perukoilta. Päähän on alkanut iskostua pieni ajatus mahdollisesta reissusta tulevan syksyn pimeyksille. Minulla on niin paljon näkemättä suuresta maailmasta - erityisesti Australia on kiehtonut monen monta vuotta!

Voiko tulevaisuudesta haaveilla? Haaveilisin varmasti silloin mukavasta työstä, urheilusta, koirista, perheestä..?

"Pieni" (=suuri) ihana haave olisi asua järven rannalla, ihanien maisemien ääressä, omistaen muutaman (neljän) kultaisennoutajan ♥ Voin vain kuvitella jo mielessäni tilannetta, kun saavun kotiin ja neljä ihanan valkoista karvaturria juoksisi korvat lepattaen vastaan ovelle!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Valokuvauksen muistelua







Nyt oikeasti tekosyyt roskiin ja kamera pölykerroksen alta esiin! Muistan kun aloitin valokuvauksen perheen ikivanhalla digikameralla. Keräsin ahkerasti rahat kasaan ja ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani Nikon D40. Sehän oli aloittelijan unelmakamera, toimi hyvin ja harjoittelu oli helppoa. Samaan aikaan perheeseen saapui karvaturreistamme ensimmäinen, joten paljon ihania valokuvia on jäänyt muistiin pentuajasta ♥ Tottakai vaatimukset alkoivat kasvamaan ja seuraavaksi kameraksi ostin Nikon D80 lisukkeina ensimmäisiä pidempiä putkia ja lisäsalama, suodattimia ja jalustoja kuin laukasinohjainta. En tiedä kävikö kameralle jotain, mutta kuvien laatu heikkeni todella paljon ja kiinostus hiipui samalla. Tuli taas päätös vaihtaa kameraa, tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja halvan tarjouksen saattelemana kotiutin ensimmäisen Canonin järjestelmäkameran. Rakkautta ensi silmäyksellä, miksi en ollut tiennyt tästä paremmuudesta aikasemmin? Tässä sitä porskutellaan eteenpäin, haaveillen upeista valokuvista ja valokuvaustaidoista mutta kamera on jäänyt ihan täysin unholaan. Olisikohan aika laittaa yksi niinsanottu unelma takaisin elävien kirjoihin?

Yllä olevat kuvat eivät ole ehkä mitään huippuluokkaa, mutta täynnä muistoja ♥

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pidennetty viikonloppu



Tuntuu jotenkin turhalta puhua pääsiäislomasta, tai koko pääsiäisestä. Itselle se ei oikein henkisesti tai uskonnollisesti tarkoita mitään. Siksi tykkään ajatellan, että nyt vietellään pidennettyä viikonloppua joka on tullut juuri oikeaan kohtaan! Kahden viikon työharjoittelu on takanapäin ja seuraavat kaksi viikkoa vielä koululla työharjoittelua edessä. Kohta tämäkin koulu on taputeltu ja kohti uusia suunnitelmia. Luonnoksissa odotteleekin hieman kattavampi teksti nykyisestä koulutuksestani!

Mutta se mitä aion tehdä tänä pidennettynä viikonloppuna on yksinkertaisuudessaan levätä. Hyvän ruuan syömistä, paljon herkkuja (äiti oli ostanut meille jokaiselle lapselle isot kindermunat, vitsi mitä leluja sieltä tulikaan!!), urheilua siskon kanssa - vedin meille eilen jalkatreenin ja sisko tänään käsitreenin, ja tuhat jaksoa netflixin sarjoja sekä yksinoleskelua.

Nyt kun on vietellyt aikaa kotikotona tuntuu, että äiti yrittää vain tarkoituksella lihottaa meitä! En tiedä tuntuuko muista ei kotonaan asuvilta samalta, aina kun tulet käymään niin on tarjota sitä ja tätä herkkua. Ehkäpä äitillä on vain ollut kova ikävä lapsiaan ♥

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Jannikan erikoinen



Ristittiin joskus yläasteella kaverin kanssa makarooni-tonnikala-ketsuppi yhdistelmästä jannikan erikoiseksi. Vieläkin on menty kyseisellä sanalla, ja ruualla - helppoa ja yksinkertaista :-D Nyt kun miettii niin kyseinen yhdistelmä on liiankin tuttu opiskelijoiden piireissä. Olenkin jalostanut tätä ruokaa hieman pidemmälle ja maukkaammalle. Siispä..

Jannikan erikoinen
paprika
kesäkurpitsa
kana tai jauheliha
persikoita
mieluista pastaa
kermaviili + dippimauste

Ensiksi kana ruskeaksi, pastat kypsäksi, sitten muut ainekset pannulla hieman rapsahtavaksi suupalaksi (+ yleensä laitan hieman pippuria ja suolaa kasviksiin) ja aterian kruunaa dippimauste sekoitettuna koko sörsseliin!

Parhaita komboja saa vain yhdistelemällä mitä jääkaapista löytyy. Hyväksi todettuja on juuri persikat, feta, tomaatit.. Antaa luovuuden vain laulaa!

torstai 2. huhtikuuta 2015

Joululahja



Sain tämmöisen joululahjan tosiaan muutama kuukausi takaperin! Ollaan samaa kokoa ja mallia kaverin kanssa, sovitaan hyvin yhdessä sängylle, voidaan halailla paljon pehmeitä haleja, voin aina nojata päätäni häneen ja on aina joku joka lämmittää mieltä ♥

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Vanha minä



Sinne ne teinivuodet sitten tupsahti loppumaan.. Hirveätä ajatella, että tässähän aletaan oikeasti vanhentua vuosi vuodelta. Kahdenkympin iässä jokaisessa ihmisessä alkaa tulemaan kulumia selkärankaan ja niskaan. Kymmenen vuoden päästä sitä ollaan taas kulumien kanssa paremmassa läheisyydessä. Ei saa säikähtää, ihan normaalia. Selkäranka kannattelee suurta määrää painoa :-)

Synttäripäivä aamuna sain poikaystävältä todella onnistuneen lahjan. Oli kuulemma tuskastellut koko viikon mitä ostaisi lahjaksi ja epäili todella paljon etten tykkäisi. Ai, että rakastuin (vahva sana, heh) tähän lahjaan todella paljon!! Pitkään olin omassa päässä pyöritellyt ajatusta, että pitäisi käydä ostamassa uusi marimekon pitkähihainen ja juuri tuon värinen. Sopii niin hyvin farkkujen kaveriksi, kuin myös perus lökäreiden seuraksi. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki siis poikaystävälle ♥

Lauantain aamupäivälle olinkin sopinut muutaman hieronnan, mutta päivällä lähdettiin syömään koko perheen kanssa paikalliseen ravintolaan. Harvemmin koko perhe kerkeää kokoontua yhteen, joten tälläisistä tilaisuuksista pitää aina nauttia :-) Kotikotona sisko oli tehnyt ihanan makuisen kinderkakun, kyllä maistui tämmöiselle herkkusuulle! Lahjaksi tuli vielä uusi sykemittari - mukava päästä taas seurailemaan sykkeitä ja tässä uutukaisessa on vielä jonkinlaisia gps ja aktiivisuus toimintoja!

Hirveästi teki mieli laitella huutomerkkejä lauseiden loppuun, kertovat mielentilasta joka on todella hyvä, kiitollinen, raukea, onnellinen ♥