Ystävänpäivä

Onkohan olemassa muitakin saman aatoksen jakavia henkilöitä? Minusta ystävänpäivä on vain yksi päivä muiden joukossa. En ole koskaan kokenut sitä erikoiseksi tapahtumaksi tai mielekkääksi. En ole tainnut pahemmin koskaan kellekkään toivottaa hyvää ystävänpäivää, olisihan se hyvä tapa muistuttaa ystäviä. Pitääkö toivotusten mennä lähimmäisille ystäville vai whatsapin jokaiselle henkilölle?

Omalla kohdalla ystävänpäivä on kääntynyt yhteiseksi ajaksi poikaystävän tai perheen kanssa - tai mielelläni niin päiväni viettäisin. Viikot menevät ohi hujauksessa, kaikkien tehdessä omiaan niin koulun, työn, urheilun kuin huvin parissa. Ystävänpäivä olisi hyvä päivä vain hetkeksi istahtaa sohvalle yhdesä miettien elämää, nauttien oma tekemästä ruuasta ja syöden lempi herkkuja. Tänä lauantaina tulin vanhempien hellään huomaan. Viime sunnuntaina leivoin korvapuusteja, nyt kukkosia!

Viime vuonna, kun olin abiturientti sattui kaikki penkkarit, wanhojen tanssit ja risteily matkat tälle samaiselle viikonlopulle. En mennyt mihinkään itselleni kuuluviin tapahtumiin. Jäin mielelläni kotiin, nukahdin poikaystäväni kainaloon ja heräsin aamulla ilman krapulaa tai huonoa omatuntoa. En kokenut saavani juhlista mitään irti. Hauskanpito tuntui vaikealta, en olisi halunnut juoda itseäni kaatokänniin löytääkseni edes jotain seuraa. Ensimmäistä kertaa vuoden aikana koin eilen pientä harmitusta miksen lähtenytkään. Harmittelu ei pitkään kestänyt kun löysin itseni pöydän äärestä faktojen kanssa - en olisi nauttinut olostani kumminkaan siellä.

Joten olen tullut siihen tulokseen, että ihmisen pitää tehdä sitä missä hän kokee olonsa mukavaksi. :-) Nyt nautin elostani täällä kotikotona, rapsuttelen ja hemmottelen rakkaat koirat puhki ja lataan paristojani ensi viikkoa varten. ♥