Ikinä en ole ajatellut tämän sivuston ylläpitämistä blogina. Kyllähän tämä on blogi, mutta ehkäpä hieman erilainen kuin muilla? Tykkään kirjoittaa ajatuksiani, ja ainakin ajankohtaisia asioita niin kiusaamisesta kuin urheilusta. Päiväkirjaa yritin joskus kirjoittaa, mutta ei siitä mitään tullut. Tässä blogissa saan yhdistellä kahta mieluista asiaa: ajatusten pukemista sanoiksi ja valokuvaus. Ehkä ristin tämän joku päivä blogikseni, mutta nyt ja tulevaisuudessa se tulee olemaaan vain päiväkirja minulle.
En ole moneen vuoteen saanut purkaa ajatuksiani, tai yleistä hyvää oloani kenellekkään, ei ole ollut ketään ketä kiinostaisi. Ehkä sekin on suurin syy yksinäisyyteeni, koska en ole voinut avautua poikaystävää koskevista asioista, kuten turhanpäiväsistä otsikoista kuin urheilu tai perhe. Tällöin suojamuurit ehkä nousivat hieman korkeammalle. On vaikeaa näyttää iloaan, jos muut torjuvat sen heti pelkällä katseellaan. Harmittaa hieman, etten koskaan päässyt parisuhteeni alkuvaiheilla kertomaan kenellekkään mitä koimme yhdessä henkisesti tai siitä mitä meille on tapahtunut. Miksi ihmiset haluavat rajoittaa toisten onnea? Eikö yhden ihmisen onni ja ilo pitäisi olla kaikkien yhteistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti