Joskus koen tunteen, että olen kasvanut - erityisesti henkisesti. Pari vuotta sitten ei tullut pahemmin mietittyä tulevaisuutta, istuin vain tyytyväisenä lukion pulpeteilla haaveillen kaikesta. Nykyisin joka päiväiseen elämääni on kuulunut pohdiskelu. Mitä haluan tulevaisuudessa, mitä teen opintojen päätyttyä, kuinka rahani riittävät, tai miltä elämä uudessa kodissa tuntuu. Olenko siis kasvanut aikuiseksi? Toivottavasti en ole, haluan vielä nauttia muutaman kuukauden niistä kuuluisista teinivuosista ja tehdä sitä mitä pää sanoo hyväksi. Tänään minulle selviää yksi elämääni 10vuotta hallinneista asioista - tulenko vielä olemaan joukkueurheilija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti