Kuulumiset pitkästä aikaa

Ohhoh, onpas kiirettä pukannut joka suunnalta viime aikoina! Tauti ja sen kaikki ihmeelliset olomuodot on selätetty ja treenaamisen makuun päästy taas (nyt tähän tarvitsisi sen rukoilevan/kiitollisen emojin). Aikalailla kolme viikkoa siihen meni, että uskalsin ottaa ensimmäisiä juoksuaskelia ja voin kyllä myöntää että on nimittäin pirun raskasta ollut urheilu.. Tuntuu, että on pitäny taas aloitella kaikki työ ihan pohjamudista ja palautella voimatasoja ja kuntoa.. Harmittaa ihan pirkaleesti kun talvi on mennyt plörinäksi näiden sairastumisten takia - ja sehän näkyy sitten kesällä pelikentillä.. :-(

Ajattelin nyt vähän tsemppailla ajatusteni jaon kanssa ja tyhjentää kännykän kuvamuistia tänne joten pitää palailla paremmin ensi viikolla!

Jokainen kukka

"aina joskus tää on kova maailma
peiton alla pysyisin vaan suojassa
kuin mun sisällä olis joku kohta ihan avoinna
yksi nätti sana saattaa pelastaa silloin kun se osuu paikkaan oikeaan"
Joskus jokin kappale vain vetää kaiken sielun ja sisuksen itsestään. Tämä kappale pysäytti minut - kuin kappale olisi juuri laulettu omasta elämän tilanteestani. Elämä osaa kolautella ja muistutella elämään kuin viimeistä päiväänsä. Vaikeahan se on elää jokainen päivä niin tunteella. Jokaisessa päivässä pitäisi olla hymyä. Elämä kävi taas kolkuttelemassa olalleni muistuttaakseen, että tätä elämää pitää elää. Jään vielä hetkeksi peiton alle, toivottavasti yksi nätti sana kaikuu korviini - terve nuori nainen. Mitään vakavaa ei ole siis tapahtunut, pitkät sairastelut saavat ehkä vihdoin selityksen :-)


"mun täytyy saada kuulla aina välillä sulta että mä oon kaunis, kiehtova ja ihana vaikka mua nolottaa tää ääneen sanoa, mutta jokainen kukka kaipaa valoa"
Yksi päivä pohdiskelin syvemmin kauneutta. Miksi kauneus on niin tärkeää? Kauneudella pääsee helposti menestymään. Itse en koe itseäni kauniiksi, kokeeko kukaan muukaan itseään? Hirveän isot itsetunto ongelmat ala-asteelta asti heijastelevat vielä nykypäiväänkin asti. Mutta loppujen lopuksi olen kaunis. Olen oma itseni, hölmö, pieni kääpiön kokoinen täynnä naurua joka pitää vain saada ulos. Sisäinen kauneus näkyy ulospäin samalla tavalla kuin ulkoinen kauneus. Kadehdin henkilöitä jotka uskaltavat olla erilaisia eivätkä häpeä itseään.

Kevätkin alkaa saapua tänne susirajalle. Viikon pisin kävelylenkki oli vain yhden kilometrin pituinen, mutta täynnä aurinkoa. Kun repusta piti kaivaa avaimet käteen oli kyyneleissä pidättelemistä. Rankkaa mennä sisälle yksin, kun ulkona on hyvä sää ja voimat alkavat palautua hiljalleen. Olipas tämä teksti vähän hömppä ja sekalainen, mutta eihän se mitään haittaa!