Suklaa-glögikakku ♥

Tämä tyttö on kyllä nauttinut kaikin siemauksin vapaista päivistä. Jouluaatto ja tapaninpäivä menivät töissä, joten viikonloppu oli pyhitetty itselläni vain rentoutumiseen ♥ Tein jouluaatoksi meille jälkiruuaksi suklaa-glögi kakkua, ja ajattelin että kyseinen ohje on pakko jakaa muillekkin herkkusuille! Itse ajattelin seuraavalla kerralla tehdä tästä enemmänkin juustokakkumaisen - vain mielikuvitus on rajana.

OHJE
Pohja:
3dl vehnäjauhoja
150g margariinia tai voita
2rkl tomusokeria
2rkl kaakaojauhetta
1 kananmunankeltuainen
1/2rkl kylmää vettä


Täyte:
1/2dl glögitiivistettä
2dl kuohukermaa
1/2tl inkivääriä
1/2tl pomeranssinkuorta
250g maitosuklaata
50g voita

1. Tee ensin pohja. Pyöräytä jauhot ja jääkaappikylmä rasva monitoimikoneessa (vatkain toimii myös) murumaiseksi seokseksi. Lisää loput ainekset ja anna seoksen pyöriä tiiviiksi taikinaksi. Laita taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin 15-30minuutiksi.
2. Voitele irtopohjainen piirasvuoka (halkaisija 25cm). Kauli taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja nosta levy vuokaan niin, että sitä nousee myös reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.
3. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
4. Paista pohjaa 10 minuuttia
5. Anna pohja jäähtyä, kun teet täytteen. Kuumenna kerma, glögi ja mausteet kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää voi pieninä nokareina. Kaada seos vuoan pohjalle. Anna piirakan jäähtyä ja makuuntua jääkaapissa yön yli. Koristele suklaarouheella tai mieluisesti.

Kakusta tuli kyllä todella hyvää ja maukasta, mutta kuten mainitsin jo ylempänä että suosittelisin kokeilemaan juustokakkumaisesti tuota täytettä. Kakusta tuli aika ohut ja olisi saanut olla jotain kuohkeutta. En ymmärtänyt miksi kokoajan piti pitää kylmässä, mutta makunautinto oli ihana - kannattaa kokeilla! ♥

Smile

Lyhyt virsi kaunis on. Kaiken harmauden ja negatiivisuuden takaa löytyy varmasti jokaiselta pieni iloisuus ja hymy. ♥

Rakkaus

Syksyllä antamani yllätys, eilen töihin tullut paketti ♥

Rakkaudessa on hyviä ja huonoja päiviä. Huonoina päivinä tekisi mieli vain yksin itkeä pimeässä huoneessa. Miksi toinen ei ymmärrä? Asiat tuntuvat vaikealta jopa mahdottomilta. Käsitys rakkaudesta muuttuu kun kohtaa negatiivisemmat asiat. Ei rakkaus ole aina ruusuilla tanssimista - on vastoinkäymisiä, mutta kaiken takaa löytyy välinpitäminen. Huonoina päivinä kaikkea kyseenalaistaa. Rakastaako enää toinen osapuoli, välittääkö tai haluaako enää hän olla kanssasi?

Jokainen parisuhde on yksilöllisensä. Toiset rakastavat joka päivä, osa parisuhde kätkee rakkautensa ja näyttää sitä harvoin. Itselle parisuhteessa on tärkeintä näyttää toiselle tunteensa, erityisesti että välittää. Asioiden ei tarvitse olla suuria, yllätys viesti kesken päivän tai pelkkä toisen läsnäolo.

Hyvänä päivänä toiselle riittää pelkkä katse kertomaan tunteensa. Rakkaudesta kihelmöivät silmät, eleet ja sanat - sen vain näkee toisesta. Toivon, että jokainen ihminen pääsee näkemään ja tuntemaan nämä mystiset ja taianomaiset tunteet. Tärkeintä on vain rakastaa. ♥

Tänään jäljellä nolla päivää

Niin vain taas yksi etappi on takana päin. 165 päivän aikana olen itkenyt, nauranut, kokenut yksinäisyyttä, surua ja ikävää. Nyt kun itse poikaystävä pääsee armeijasta on silti jotenkin tyhjä olo. Vastahan hän meni sinne, vasta opin olemaan ilman häntä, ilman yhteydenpitoa ja nyt pitäisi rueta yhdessä elämään taas? Ajatus tuntuu jotenkin todella kaukaiselta. Ennen armeijaa elimme todella tiiviisti yhdessä, puoli vuotta todella vähäisin näkemisin ja ensi viikosta lähtien en tiedä miten elämme. Tuntuu varmaan oudolta nähdä ja kuulla toista. En tälläkään hetkellä muista miltä poikaystäväni ääni kuulostaa, tai miltä hän näyttää. Oudointa tässä kaikessa on se, että muutto yhteiseen kotiimme tapahtuu 45 päivän päästä.

Yksinäisyys

Olen pitkään miettinyt elämää ja sen tarkoitusta, ja mikä rooli minulla on tässä elämässä. Vastauksia en ole oikein koskaan lyötänyt. Muistan kun pienenä saatoin soittaa äidilleni töihin itkien "minulla ei ole ketään ystäviä." Lapsuusvuodet taitavat heijastella vielä nykypäiväänkin. Minulla oli ennen yksi hyvä ystävä, jonka kanssa kasvoimme yhdessä mutta lopulta erillemme.

Olen mielestäni aina yrittänyt olla mukava ihmisille, mutta tulisuuteni ja tempperamenttisuuden takia moni ei ilmeisesti tykkää minusta? En tiedä. Näin monen vuoden yksinäisyydellä alkaa olla hintansa. En ole halunnut käydä sosiaalisessa mediassa (instagram) koska se on vain pullollaan kaverikuvia, yhteisiä pikkujouluja joista paistaa ystävuyys. Itse en ole koskaan saanut kutsua pikkujouluihin, tai viettänyt koko juhlaa. Tänä vuonna kouluni järjestää yhteisen pikkujoulun, mutta eihän se ole sama asia kuin kaveriporukan järjestämä. Kohta on myös kuuluisat tapsantanssit ja uusi vuosi. Tuntuu tällä hetkellä vain parhaimmalta jäädä kotiin, koska kenen kanssa menisin, kenen kanssa olisin siellä ja en osaa viihtyä baarissa humalaisten keskellä. En koe saavani kyseisistä juhlista mitään irti yksinäisyyden takia. En osaa "nauraa" tai rentoutua, olla ihmisten kanssa, mitä heidän kanssa tulisi puhua kun ainoat ihmiset joiden kanssa olen kommunikoinut on hieronta asiakkaat? Lupaan, olen yrittänyt saada ystäviä, olla ystävien kanssa mutta en löydä syytä miksi mikään ei onnistu. Haaveilen tällä hetkellä vain siitä, että joskus löytäisin edes yhden tai kahden hyvän ystävän jonka kanssa kokisin jotain upeaa ystävyyttä. Sinulla, jolla on ystäviä ympärilläsi pidä heistä lujasti kiinni. ♥

Kaiken tämän takana on kumminkin yrittelijäs hymyilevä nuori tyttö, joka ei halua näyttää suruaan muille.

Pirkaleen SÄÄ

Olen tässä muutaman viikon jokaisena päivänä jokusen sanan vaihtanut säästä aina asiakkaiden kanssa. Nyt eletään jo joulukuun puoltaväliä (kohta..) ja hemmetti soikoon kun täällä Susirajalla sataa yhtenä päivänä 10cm lunta, ja seuraavana päivänä ne sulaa? Miuta harmittaa ihan törkeästi, koska joulukuuhun ja jouluun kuuluu valkoinen MILJÖÖ. Voiko joku väittää ettei tahtoisi yllä olevan kuvan maisemaa tänne just ja nyt? En valehtele sanaakaan kertoessani kuinka rentouttavaa ja ihanaa tuollaisissa maisemissa on kävellä - olla vain. ♥

♥

"In life we do things. Some we wish we had never done. Some we wish we could replay a million times in our heads. But they all make us who we are, and in the end they shape every detail about us. If we were to reserve any of them we wouldn't be the person we are. So just live, make mistakes, but never ever second guess who you are, where you have been, and most importantly where you are going."