Joskus Joensuu osaa yllättää kauneudellaan. ♥
tiistai 12. toukokuuta 2015
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Äitienpäiväkakku
En ole koskaan tykännyt perinteisistä täytekakuista jotka on vuorattu hirveällä kasalla kermavaahtoa. Kermavaahto on se pahin asia, pahanamakuista ja iljettävä koostumus. Kakut silti maistuvat erittäin hyvin, erityisesti erilaiset juustokakut. Terveellisyydestä viis, kuhan makunautinto on taattu! Löysin Fazerin sivuilta vadelma-marianne juustokakku ohjeen, mutta ohjeiden noudattaminen tuntui tylsältä - näinpä syntyi versio vadelma-mustikka marianne juustokakku. Pohjalle minttudominokeksejä, keskimmäiseen osaan paljon mariannerouhetta ja päälliseksi mehua ja marjoja :-) Fazerin ohjeessa olisi juusto-osa korvattu rahkalla ja kermavaahdolla, mutta halusin luottaa perinteiseen maustamattomaan tuorejuustoon. Antaa mukavaa imelää makua! Kannattaa kokeilla, meillä tykättiin paljon mausta ♥
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Toisen yllättäminen
Tarvitseeko toisen yllättämiseen aina isoja tekoja? Itse olen tyypiltäni toisten yllättäjä, tai no ainakin parisuhteen aikana olen tykännyt saada toiselle hymyn huulelle pienillä teoilla. On se joskus siivoamista, ruuanlaittoa tai jopa uuden playstation pelin hankkiminen. Tänään poikaystävällä on syntymäpäivät, ja tottakai kuumeisesti mietin ja kyselin neuvoja lahjan ostoon. Sieltähän tuli perinteiset bokserit ja pelin ostaminen. Entä jos saajalla on jo kaikkea tarpeellista, ja mitä sitä taas yksiä boksereita lojumaan kaappiin muiden sekaan? Haluan yleensä, että lahjoillani on jonkin merkitys ja että ne ovat ikuisia. Äiti on pienempänä opettanut, että turhat lahjat ovat turhia ja lahja, joka on ikuinen tarkoittaa välittämistä. Koska mitään lahjaa en keksinyt, ajattelin olla yllätyksen ja perinpohjaisen välittämisen kannalla. Marssin keskustan leipomoon, ostin kaksi erilaista kakkupalaa ja kaksi croisanttia. Croisantit täytin kotona herkulliseksi välipalaksi, ja jälkiruuaksi mitä ihanimpia kakkuja ♥
Välittämistä on helppo näyttää ja antaa ilman suurempia tekoja tai sanoja. :-)
tiistai 5. toukokuuta 2015
Onnellisuus
Disclosure - Help Me Lose My Mind (Mazde Remix)
.. perheemme väliset suhteet ovat parantuneet huomattavasti
.. nahistelun, suoraan puhumisen ja niinsanotun riitelyn jälkeen koittaa aina hyvä aika
.. kevät saa kaikki ihmiset paremmalle tuulelle
.. urheilun antama hyvänolon tila
Kaiken onnellisuuden vastapainoksi koen aika ajoin kuuluisia huonoja päiviä. Silloin tosiaan mikään ei auta, kiukuttaa, väsyttää, masentaa ja tekisi mieli repiä pelihousut jalasta. Onneksi olen ruennut hieman pohtimaan itseäni ja huomannut, ettei niitä huonoja päiviä ole edes paljoa. Teen luultavasti itse niistä huonoja, luultavasti vain siksi koska on helppoa piiloutua huonon päivän taakse. Ajattelu ja itsensä voittaminen ovat tälläisten päivien vahvat panssarit, jotka voi pukea päälleen ja sortaa kaikki huonot ajatukset ja olon pois. Huonoina päivinä ajatukset harhailevat muunmuassa..
.. miten pienet asiat ärsyttävät todella paljon ja alkavat räjähtelemään käsiin - ydinpommi on valmiiksi ladattuna
.. kuinka kiukkuseksi ihminen voi ajautua
.. oma peilikuva on hirveä
.. ruokaan lohduttautuminen on helppoa
Päätitkö jo haluatko olla onnellinen vai istua sohvalla huonon päivän takia? Jokaisen tulee määritellä itse onnellisuutensa. Onko se iloa, onnistumisista, hyvää oloa vai mitä? Minulle onnellisuus on itsensä voittamista. En halua enää piilottautua (aina) tekosyiden taakse. Aion hankkia ympärilleni iloisia ihmisiä, onnellisuutta vaikka madoista, kuhan minulla itselläni on hyvä olla. Muut saavat tehdä mitä haluavat, olen itseni herra :-) Tuli varmaan mainittua sata kertaa sana onnellinen, mutta onnellisen on helppo hymyillä!
maanantai 4. toukokuuta 2015
lauantai 2. toukokuuta 2015
Tuleva ammattini
Kouluni valmistaa opiskelijansa ammattipäteväksi urheiluhierojiksi. Oman koulun vaatimuksiin kuuluu hieroa tämän 9kk aikana 240h asiakashierontoja, ja päästä kaksi näyttöä lävitse. Noh, kyllähän tuossa tuntimäärässä on ollut työtä miettien menetettyjä viikkoja sairastelujen vuoksi. Kovalla työllä tunnit pamahtivat täyteen hetki sitten! Teoria puolella opetellaan peripohjaisesti anatomia, fysiologia ja tautioppi kuin urheilu puolelta valmennus- ja ravinto-oppia. Paljon kaikkea erilaista ja opettavaa tietoa on pääkoppa kerännyt kuukausien aikana. Ja ei se anatomia ole niin vaikeaa kuin luulisi! Yllättävän mukavanoloista ja kaavamaista :-)
Koululla toimii päivittäin asiakashieronnat lokakuusta toukokuuhun, ja sen lisäksi kaksi viikkoa talon ulkopuolista työharjoittelua. Itse sain paikan fysikaalisesta hoitolaitoksesta niin pääsin mukavasti seuraamaan fysioterapeutin työtä. Hain viime keväänä fysioterapeutiksi, mutta eihän omat lukio aikaiset paperini riittäneet edes pääsykokeisiin asti. Urheiluhierojan ammattitutkinto oikeuttaa suoraan pääsykokeisiin, mutta paperit eivät vielä päde tämän kevään yhteishakuun. Tarkoituksena on jakaa vielä ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistani.
Ennen ensimmäistä näyttöä olin kirjaimellisesti kuset housuissa, että en pääsisi ikinä näyttöjä lävitse. Ikuisesti huono oppija onkin pärjännyt ihan hyvin loppuunsa! Tärkeinpänä olen pitänyt sitä, että yritän parhaani. Olen päässyt kouluun jonne haluan, joten tällöin mielenkiinnon pitäisi olla korkealla. Tämän lisäksi koulu maksoi pienoisen nelinumeroisen summan, joten haluan kirjaimellisesti "nauttia koko rahan edestä."
Nyt onkin sitten kesälle ja ensi syksylle hommia mietittäväksi mitäkä tullaan tekemään seuraavaksi. Ilmoille on heitetty myös personal trainer pohdintoja, sekä sitä ensihoitajan ammattia. Harmi, kun koskaan en ole oikein ollut varma mitä haluan tehdä elämälläni. Nostan hattua heille, jotka tietävät, että tässä on kutsumukseni ja tätä työtä haluan tehdä ja rakastaa.
Jos on jotain kysymyksiä heittää ilmoille koulutuksesta niin vastailen mielelläni :-)
perjantai 1. toukokuuta 2015
Kirjoittaminen
Ikinä en ole ajatellut tämän sivuston ylläpitämistä blogina. Kyllähän tämä on blogi, mutta ehkäpä hieman erilainen kuin muilla? Tykkään kirjoittaa ajatuksiani, ja ainakin ajankohtaisia asioita niin kiusaamisesta kuin urheilusta. Päiväkirjaa yritin joskus kirjoittaa, mutta ei siitä mitään tullut. Tässä blogissa saan yhdistellä kahta mieluista asiaa: ajatusten pukemista sanoiksi ja valokuvaus. Ehkä ristin tämän joku päivä blogikseni, mutta nyt ja tulevaisuudessa se tulee olemaaan vain päiväkirja minulle.
En ole moneen vuoteen saanut purkaa ajatuksiani, tai yleistä hyvää oloani kenellekkään, ei ole ollut ketään ketä kiinostaisi. Ehkä sekin on suurin syy yksinäisyyteeni, koska en ole voinut avautua poikaystävää koskevista asioista, kuten turhanpäiväsistä otsikoista kuin urheilu tai perhe. Tällöin suojamuurit ehkä nousivat hieman korkeammalle. On vaikeaa näyttää iloaan, jos muut torjuvat sen heti pelkällä katseellaan. Harmittaa hieman, etten koskaan päässyt parisuhteeni alkuvaiheilla kertomaan kenellekkään mitä koimme yhdessä henkisesti tai siitä mitä meille on tapahtunut. Miksi ihmiset haluavat rajoittaa toisten onnea? Eikö yhden ihmisen onni ja ilo pitäisi olla kaikkien yhteistä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)