Valokuvauksen muistelua

Nyt oikeasti tekosyyt roskiin ja kamera pölykerroksen alta esiin! Muistan kun aloitin valokuvauksen perheen ikivanhalla digikameralla. Keräsin ahkerasti rahat kasaan ja ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani Nikon D40. Sehän oli aloittelijan unelmakamera, toimi hyvin ja harjoittelu oli helppoa. Samaan aikaan perheeseen saapui karvaturreistamme ensimmäinen, joten paljon ihania valokuvia on jäänyt muistiin pentuajasta ♥ Tottakai vaatimukset alkoivat kasvamaan ja seuraavaksi kameraksi ostin Nikon D80 lisukkeina ensimmäisiä pidempiä putkia ja lisäsalama, suodattimia ja jalustoja kuin laukasinohjainta. En tiedä kävikö kameralle jotain, mutta kuvien laatu heikkeni todella paljon ja kiinostus hiipui samalla. Tuli taas päätös vaihtaa kameraa, tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja halvan tarjouksen saattelemana kotiutin ensimmäisen Canonin järjestelmäkameran. Rakkautta ensi silmäyksellä, miksi en ollut tiennyt tästä paremmuudesta aikasemmin? Tässä sitä porskutellaan eteenpäin, haaveillen upeista valokuvista ja valokuvaustaidoista mutta kamera on jäänyt ihan täysin unholaan. Olisikohan aika laittaa yksi niinsanottu unelma takaisin elävien kirjoihin?

Yllä olevat kuvat eivät ole ehkä mitään huippuluokkaa, mutta täynnä muistoja ♥

Pidennetty viikonloppu

Tuntuu jotenkin turhalta puhua pääsiäislomasta, tai koko pääsiäisestä. Itselle se ei oikein henkisesti tai uskonnollisesti tarkoita mitään. Siksi tykkään ajatellan, että nyt vietellään pidennettyä viikonloppua joka on tullut juuri oikeaan kohtaan! Kahden viikon työharjoittelu on takanapäin ja seuraavat kaksi viikkoa vielä koululla työharjoittelua edessä. Kohta tämäkin koulu on taputeltu ja kohti uusia suunnitelmia. Luonnoksissa odotteleekin hieman kattavampi teksti nykyisestä koulutuksestani!

Mutta se mitä aion tehdä tänä pidennettynä viikonloppuna on yksinkertaisuudessaan levätä. Hyvän ruuan syömistä, paljon herkkuja (äiti oli ostanut meille jokaiselle lapselle isot kindermunat, vitsi mitä leluja sieltä tulikaan!!), urheilua siskon kanssa - vedin meille eilen jalkatreenin ja sisko tänään käsitreenin, ja tuhat jaksoa netflixin sarjoja sekä yksinoleskelua.

Nyt kun on vietellyt aikaa kotikotona tuntuu, että äiti yrittää vain tarkoituksella lihottaa meitä! En tiedä tuntuuko muista ei kotonaan asuvilta samalta, aina kun tulet käymään niin on tarjota sitä ja tätä herkkua. Ehkäpä äitillä on vain ollut kova ikävä lapsiaan ♥

Jannikan erikoinen

Ristittiin joskus yläasteella kaverin kanssa makarooni-tonnikala-ketsuppi yhdistelmästä jannikan erikoiseksi. Vieläkin on menty kyseisellä sanalla, ja ruualla - helppoa ja yksinkertaista :-D Nyt kun miettii niin kyseinen yhdistelmä on liiankin tuttu opiskelijoiden piireissä. Olenkin jalostanut tätä ruokaa hieman pidemmälle ja maukkaammalle. Siispä..

Jannikan erikoinen
paprika
kesäkurpitsa
kana tai jauheliha
persikoita
mieluista pastaa
kermaviili + dippimauste

Ensiksi kana ruskeaksi, pastat kypsäksi, sitten muut ainekset pannulla hieman rapsahtavaksi suupalaksi (+ yleensä laitan hieman pippuria ja suolaa kasviksiin) ja aterian kruunaa dippimauste sekoitettuna koko sörsseliin!

Parhaita komboja saa vain yhdistelemällä mitä jääkaapista löytyy. Hyväksi todettuja on juuri persikat, feta, tomaatit.. Antaa luovuuden vain laulaa!

Joululahja

Sain tämmöisen joululahjan tosiaan muutama kuukausi takaperin! Ollaan samaa kokoa ja mallia kaverin kanssa, sovitaan hyvin yhdessä sängylle, voidaan halailla paljon pehmeitä haleja, voin aina nojata päätäni häneen ja on aina joku joka lämmittää mieltä ♥

Vanha minä

Sinne ne teinivuodet sitten tupsahti loppumaan.. Hirveätä ajatella, että tässähän aletaan oikeasti vanhentua vuosi vuodelta. Kahdenkympin iässä jokaisessa ihmisessä alkaa tulemaan kulumia selkärankaan ja niskaan. Kymmenen vuoden päästä sitä ollaan taas kulumien kanssa paremmassa läheisyydessä. Ei saa säikähtää, ihan normaalia. Selkäranka kannattelee suurta määrää painoa :-)

Synttäripäivä aamuna sain poikaystävältä todella onnistuneen lahjan. Oli kuulemma tuskastellut koko viikon mitä ostaisi lahjaksi ja epäili todella paljon etten tykkäisi. Ai, että rakastuin (vahva sana, heh) tähän lahjaan todella paljon!! Pitkään olin omassa päässä pyöritellyt ajatusta, että pitäisi käydä ostamassa uusi marimekon pitkähihainen ja juuri tuon värinen. Sopii niin hyvin farkkujen kaveriksi, kuin myös perus lökäreiden seuraksi. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki siis poikaystävälle ♥

Lauantain aamupäivälle olinkin sopinut muutaman hieronnan, mutta päivällä lähdettiin syömään koko perheen kanssa paikalliseen ravintolaan. Harvemmin koko perhe kerkeää kokoontua yhteen, joten tälläisistä tilaisuuksista pitää aina nauttia :-) Kotikotona sisko oli tehnyt ihanan makuisen kinderkakun, kyllä maistui tämmöiselle herkkusuulle! Lahjaksi tuli vielä uusi sykemittari - mukava päästä taas seurailemaan sykkeitä ja tässä uutukaisessa on vielä jonkinlaisia gps ja aktiivisuus toimintoja!

Hirveästi teki mieli laitella huutomerkkejä lauseiden loppuun, kertovat mielentilasta joka on todella hyvä, kiitollinen, raukea, onnellinen ♥

Kuulumiset pitkästä aikaa

Ohhoh, onpas kiirettä pukannut joka suunnalta viime aikoina! Tauti ja sen kaikki ihmeelliset olomuodot on selätetty ja treenaamisen makuun päästy taas (nyt tähän tarvitsisi sen rukoilevan/kiitollisen emojin). Aikalailla kolme viikkoa siihen meni, että uskalsin ottaa ensimmäisiä juoksuaskelia ja voin kyllä myöntää että on nimittäin pirun raskasta ollut urheilu.. Tuntuu, että on pitäny taas aloitella kaikki työ ihan pohjamudista ja palautella voimatasoja ja kuntoa.. Harmittaa ihan pirkaleesti kun talvi on mennyt plörinäksi näiden sairastumisten takia - ja sehän näkyy sitten kesällä pelikentillä.. :-(

Ajattelin nyt vähän tsemppailla ajatusteni jaon kanssa ja tyhjentää kännykän kuvamuistia tänne joten pitää palailla paremmin ensi viikolla!

Jokainen kukka

"aina joskus tää on kova maailma
peiton alla pysyisin vaan suojassa
kuin mun sisällä olis joku kohta ihan avoinna
yksi nätti sana saattaa pelastaa silloin kun se osuu paikkaan oikeaan"
Joskus jokin kappale vain vetää kaiken sielun ja sisuksen itsestään. Tämä kappale pysäytti minut - kuin kappale olisi juuri laulettu omasta elämän tilanteestani. Elämä osaa kolautella ja muistutella elämään kuin viimeistä päiväänsä. Vaikeahan se on elää jokainen päivä niin tunteella. Jokaisessa päivässä pitäisi olla hymyä. Elämä kävi taas kolkuttelemassa olalleni muistuttaakseen, että tätä elämää pitää elää. Jään vielä hetkeksi peiton alle, toivottavasti yksi nätti sana kaikuu korviini - terve nuori nainen. Mitään vakavaa ei ole siis tapahtunut, pitkät sairastelut saavat ehkä vihdoin selityksen :-)


"mun täytyy saada kuulla aina välillä sulta että mä oon kaunis, kiehtova ja ihana vaikka mua nolottaa tää ääneen sanoa, mutta jokainen kukka kaipaa valoa"
Yksi päivä pohdiskelin syvemmin kauneutta. Miksi kauneus on niin tärkeää? Kauneudella pääsee helposti menestymään. Itse en koe itseäni kauniiksi, kokeeko kukaan muukaan itseään? Hirveän isot itsetunto ongelmat ala-asteelta asti heijastelevat vielä nykypäiväänkin asti. Mutta loppujen lopuksi olen kaunis. Olen oma itseni, hölmö, pieni kääpiön kokoinen täynnä naurua joka pitää vain saada ulos. Sisäinen kauneus näkyy ulospäin samalla tavalla kuin ulkoinen kauneus. Kadehdin henkilöitä jotka uskaltavat olla erilaisia eivätkä häpeä itseään.

Kevätkin alkaa saapua tänne susirajalle. Viikon pisin kävelylenkki oli vain yhden kilometrin pituinen, mutta täynnä aurinkoa. Kun repusta piti kaivaa avaimet käteen oli kyyneleissä pidättelemistä. Rankkaa mennä sisälle yksin, kun ulkona on hyvä sää ja voimat alkavat palautua hiljalleen. Olipas tämä teksti vähän hömppä ja sekalainen, mutta eihän se mitään haittaa!