Mitä sä pelkäät?

Käperry tähän. Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä. Näin on täydellistä. Painottomuudessa kyynel ei lähdekään vierimään. Elämä on lyhyt. Aika loppuu pian. Sä sanot et sydän seisahtuu aina kun aivastaa.

Mustekaloilla on kolme sydäntä
Mulla vaan yks
Ja sitä ei saa särkeä.


© Anssi Kela

Kouluvuoden aloitus

Kaksi päivää lähikosketuksessa siihen mitä Suomi pystyy olemaan kauneimmillaan. En tiedä voiko olla parempaa tapaa aloittaa kouluvuosi kuin nauttia sanoinkuvailemattomista auringonlaskuista, laskea koskia, leikkiä päivät pitkät erilaisia leikkejä, sekä soudellen auringon paahtaessa järvellä. Lepuutin pientä mieltäni yllin kyllin, imin itseeni aurinkoa ja hyvää mieltä.

Imagine Dragons Blank Space / Stand By Me

Hyvä näin

Younghearted - Hyvä näin
Tiedättekö, kun ajattelet jotain asiaa viikkoja ja lopulta osaat nähdä asian oikean puolen? Milloin sitä oikein oppii elämään elämäänsä? Aina suoritetaan tiettyjä kaavoja, herätään joka päivään samalla asenteella ja viedään päivä loppuunsa suupielet alaspäin. Jos näistä "mielen laskijoista" ei osaa päästää irti tullaan ajatukseen jossa elämää ei eletä rakkaudella ja intohimolla.

Hiljalleen itse tajusin tämän. Tein kesätyötä josta en nauttinut, se ei palvellut mitään ajatellen tulevaisuuttani. Tiedän, etten halua jämähtää kyseiseen työhön enää hetkeksikään enempää, enkä halua elämältä niin huonoa polkua. Pääsen siis lopulta siihen, että elämällä pitää olla jokin tavoite, ja sen jälkeen asettava uusi tavoite. Tavoitteiden loppuessa olen toivottavasti suorittanut kaiken mahdollisen ja voin nauttia työstäni eläkepäiville asti. Pitää siis uskaltaa vaihtaa tuttu ja turvallinen elämä uuteen ja haasteita täynnä olevaan mailmaan. Seuraava tavoitteeni on irtisanoutua töistä, joiden jälkeen aseitan tavoitteekseni ylittää itseni ja uskallan hypätä haasteisiin. Pelottavaa se on, mutta aion olla tulevaisuudessa hyvä.

Kesä

Kylläpäs kesä loppui nopeasti, sanottaisiinko lyhyt virsi kaunis on? Kuukauden päivät vietin aikaani pesäpallon, kuin töiden parissa lisäksi pyörien yksinäisyydessäni kirjojen seassa. Olen viimeksi lukenut kunnolla kirjan kannesta kanteen ylä-aste aikoina, joten kaipa tässä olisi pienoinen hatunnoston paikka? Ensimmäinen fifty shades of grey kirja on taputeltu, elokuva katsottu ja manattu kuinka kirja oli parempi ja tänään aloitettu kirjan toinen osa. Vielä on kesää jäljellä neljä kokonaista päivää jonka jälkeen suuntaan luultavasti viimeistä kertaa vähään aikaan koulunpenkille. Aloitan vuoden kestävän liikunnan ohjauksen peruskurssin. Jos en senkään jälkeen ole tietoinen mitä haluan, otan luultavasti jalat alleni ja teen vihdoin jotain mikä on ujon sisukseni syöväreissä.

Huomenna..

.. SE nimittäin alkaa! Huhheijaa rankkaa rankempi (henkisesti enemmänkin) talvi takana. Vastahan kirjoittelin tänne takaisin paluusta kentille ja kuinka muutama hassu kuukausi aikaa harjoitella itsensä kuntoon. Pelipuku vedetään huomenna päälle, ja tuomarin pilli viheltää kolmesti pelin alkaneeksi klo 15:00 :-) On tullut tarpeeksi katsomoissa istuskelua toisten pelejä katsoen, nyt on mukava itsekin päästä pelailemaan.

Hyvänä kuvituksena toimii muutaman vuoden vanha valokuva perinteisestä pesäpallon peluu säästä. Kyllä se aurinko yleensä paistaa suurimmaksi osaksi, mutta tässä kuvassa on jotain mielenkiintoista mielestäni.

pimeän tultua puristan sun kättä (=tassua)

Johanna Kurkela - Oothan tässä vielä huomenna

there's no like me

Chiddy Bang - Mind Your Manners ft. Icona Pop

Pyöräretkellä

Joskus Joensuu osaa yllättää kauneudellaan. ♥

Äitienpäiväkakku

En ole koskaan tykännyt perinteisistä täytekakuista jotka on vuorattu hirveällä kasalla kermavaahtoa. Kermavaahto on se pahin asia, pahanamakuista ja iljettävä koostumus. Kakut silti maistuvat erittäin hyvin, erityisesti erilaiset juustokakut. Terveellisyydestä viis, kuhan makunautinto on taattu! Löysin Fazerin sivuilta vadelma-marianne juustokakku ohjeen, mutta ohjeiden noudattaminen tuntui tylsältä - näinpä syntyi versio vadelma-mustikka marianne juustokakku. Pohjalle minttudominokeksejä, keskimmäiseen osaan paljon mariannerouhetta ja päälliseksi mehua ja marjoja :-) Fazerin ohjeessa olisi juusto-osa korvattu rahkalla ja kermavaahdolla, mutta halusin luottaa perinteiseen maustamattomaan tuorejuustoon. Antaa mukavaa imelää makua! Kannattaa kokeilla, meillä tykättiin paljon mausta ♥

Toisen yllättäminen

Tarvitseeko toisen yllättämiseen aina isoja tekoja? Itse olen tyypiltäni toisten yllättäjä, tai no ainakin parisuhteen aikana olen tykännyt saada toiselle hymyn huulelle pienillä teoilla. On se joskus siivoamista, ruuanlaittoa tai jopa uuden playstation pelin hankkiminen. Tänään poikaystävällä on syntymäpäivät, ja tottakai kuumeisesti mietin ja kyselin neuvoja lahjan ostoon. Sieltähän tuli perinteiset bokserit ja pelin ostaminen. Entä jos saajalla on jo kaikkea tarpeellista, ja mitä sitä taas yksiä boksereita lojumaan kaappiin muiden sekaan? Haluan yleensä, että lahjoillani on jonkin merkitys ja että ne ovat ikuisia. Äiti on pienempänä opettanut, että turhat lahjat ovat turhia ja lahja, joka on ikuinen tarkoittaa välittämistä. Koska mitään lahjaa en keksinyt, ajattelin olla yllätyksen ja perinpohjaisen välittämisen kannalla. Marssin keskustan leipomoon, ostin kaksi erilaista kakkupalaa ja kaksi croisanttia. Croisantit täytin kotona herkulliseksi välipalaksi, ja jälkiruuaksi mitä ihanimpia kakkuja ♥

Välittämistä on helppo näyttää ja antaa ilman suurempia tekoja tai sanoja. :-)

Onnellisuus

Disclosure - Help Me Lose My Mind (Mazde Remix)


Uppouduin lukemaan vanhoja tekstejäni joita olen tänne julkaissut. Aika kaksi piippuista tavaraa on tullut ulos, mutta suurinosa teksteistä on aika positiivisia - tai ainakin olen maininnut useammin sanaa iloinen ja onnellinen. Rupesinkin pohtimaan taas onnellisuutta. Olenko onnellinen? Ehkä loppujen lopuksi ihminen on aina onnellinen, synkkienkin päivien jälkeen. Jokainen vaikuttaa itse onnellisuuteensa. Jos koen olevani allapäin yksinäisyydestä, haluan edes hieman yrittää korjata tilannetta piristämällä äitiä työpaikalla tai hakea seuraa koiristani. Yksi päivä tulin todella onnelliseksi siitä, kun sain lenkkiseurakseni nelijalkaisen innokkaan kaverin. Vedimme noin kahden tunnin lenkin vesisateessa, mutta voi että hymyilin vielä loppupäivänkin vain siksi, että koin oloni onnelliseksi pienestä asiasta. Haluan olla onnellinen, erityisesti iloinen oma itseni. Jos joku haluaa polkea minut maan tasalle, annan hänen tehdä sen, mutta nousen sieltä ylös parempana ja erityisesti voittajana. Olen itse onnellinen tällä hetkellä näistä kliseisistä asioista..

.. perheemme väliset suhteet ovat parantuneet huomattavasti
.. nahistelun, suoraan puhumisen ja niinsanotun riitelyn jälkeen koittaa aina hyvä aika
.. kevät saa kaikki ihmiset paremmalle tuulelle
.. urheilun antama hyvänolon tila


Kaiken onnellisuuden vastapainoksi koen aika ajoin kuuluisia huonoja päiviä. Silloin tosiaan mikään ei auta, kiukuttaa, väsyttää, masentaa ja tekisi mieli repiä pelihousut jalasta. Onneksi olen ruennut hieman pohtimaan itseäni ja huomannut, ettei niitä huonoja päiviä ole edes paljoa. Teen luultavasti itse niistä huonoja, luultavasti vain siksi koska on helppoa piiloutua huonon päivän taakse. Ajattelu ja itsensä voittaminen ovat tälläisten päivien vahvat panssarit, jotka voi pukea päälleen ja sortaa kaikki huonot ajatukset ja olon pois. Huonoina päivinä ajatukset harhailevat muunmuassa..

.. miten pienet asiat ärsyttävät todella paljon ja alkavat räjähtelemään käsiin - ydinpommi on valmiiksi ladattuna
.. kuinka kiukkuseksi ihminen voi ajautua
.. oma peilikuva on hirveä
.. ruokaan lohduttautuminen on helppoa


Päätitkö jo haluatko olla onnellinen vai istua sohvalla huonon päivän takia? Jokaisen tulee määritellä itse onnellisuutensa. Onko se iloa, onnistumisista, hyvää oloa vai mitä? Minulle onnellisuus on itsensä voittamista. En halua enää piilottautua (aina) tekosyiden taakse. Aion hankkia ympärilleni iloisia ihmisiä, onnellisuutta vaikka madoista, kuhan minulla itselläni on hyvä olla. Muut saavat tehdä mitä haluavat, olen itseni herra :-) Tuli varmaan mainittua sata kertaa sana onnellinen, mutta onnellisen on helppo hymyillä!

0405

Ella Henderson - Hold On, We're Going Home / Love Me Again

Tuleva ammattini

Onkohan porukka siellä ruudun toisella puolella ikinä ihmetellyt tarkemmin mitä oikein opiskelen? Hieman olen avannut päivittäistä opiskelua, mutta jospa heitetään ilmoille hieman tarkempaa käsitystä urheiluhierojan tutkinnosta.

Kouluni valmistaa opiskelijansa ammattipäteväksi urheiluhierojiksi. Oman koulun vaatimuksiin kuuluu hieroa tämän 9kk aikana 240h asiakashierontoja, ja päästä kaksi näyttöä lävitse. Noh, kyllähän tuossa tuntimäärässä on ollut työtä miettien menetettyjä viikkoja sairastelujen vuoksi. Kovalla työllä tunnit pamahtivat täyteen hetki sitten! Teoria puolella opetellaan peripohjaisesti anatomia, fysiologia ja tautioppi kuin urheilu puolelta valmennus- ja ravinto-oppia. Paljon kaikkea erilaista ja opettavaa tietoa on pääkoppa kerännyt kuukausien aikana. Ja ei se anatomia ole niin vaikeaa kuin luulisi! Yllättävän mukavanoloista ja kaavamaista :-)

Koululla toimii päivittäin asiakashieronnat lokakuusta toukokuuhun, ja sen lisäksi kaksi viikkoa talon ulkopuolista työharjoittelua. Itse sain paikan fysikaalisesta hoitolaitoksesta niin pääsin mukavasti seuraamaan fysioterapeutin työtä. Hain viime keväänä fysioterapeutiksi, mutta eihän omat lukio aikaiset paperini riittäneet edes pääsykokeisiin asti. Urheiluhierojan ammattitutkinto oikeuttaa suoraan pääsykokeisiin, mutta paperit eivät vielä päde tämän kevään yhteishakuun. Tarkoituksena on jakaa vielä ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistani.

Ennen ensimmäistä näyttöä olin kirjaimellisesti kuset housuissa, että en pääsisi ikinä näyttöjä lävitse. Ikuisesti huono oppija onkin pärjännyt ihan hyvin loppuunsa! Tärkeinpänä olen pitänyt sitä, että yritän parhaani. Olen päässyt kouluun jonne haluan, joten tällöin mielenkiinnon pitäisi olla korkealla. Tämän lisäksi koulu maksoi pienoisen nelinumeroisen summan, joten haluan kirjaimellisesti "nauttia koko rahan edestä."

Nyt onkin sitten kesälle ja ensi syksylle hommia mietittäväksi mitäkä tullaan tekemään seuraavaksi. Ilmoille on heitetty myös personal trainer pohdintoja, sekä sitä ensihoitajan ammattia. Harmi, kun koskaan en ole oikein ollut varma mitä haluan tehdä elämälläni. Nostan hattua heille, jotka tietävät, että tässä on kutsumukseni ja tätä työtä haluan tehdä ja rakastaa.

Jos on jotain kysymyksiä heittää ilmoille koulutuksesta niin vastailen mielelläni :-)

Kirjoittaminen

Ikinä en ole ajatellut tämän sivuston ylläpitämistä blogina. Kyllähän tämä on blogi, mutta ehkäpä hieman erilainen kuin muilla? Tykkään kirjoittaa ajatuksiani, ja ainakin ajankohtaisia asioita niin kiusaamisesta kuin urheilusta. Päiväkirjaa yritin joskus kirjoittaa, mutta ei siitä mitään tullut. Tässä blogissa saan yhdistellä kahta mieluista asiaa: ajatusten pukemista sanoiksi ja valokuvaus. Ehkä ristin tämän joku päivä blogikseni, mutta nyt ja tulevaisuudessa se tulee olemaaan vain päiväkirja minulle.

En ole moneen vuoteen saanut purkaa ajatuksiani, tai yleistä hyvää oloani kenellekkään, ei ole ollut ketään ketä kiinostaisi. Ehkä sekin on suurin syy yksinäisyyteeni, koska en ole voinut avautua poikaystävää koskevista asioista, kuten turhanpäiväsistä otsikoista kuin urheilu tai perhe. Tällöin suojamuurit ehkä nousivat hieman korkeammalle. On vaikeaa näyttää iloaan, jos muut torjuvat sen heti pelkällä katseellaan. Harmittaa hieman, etten koskaan päässyt parisuhteeni alkuvaiheilla kertomaan kenellekkään mitä koimme yhdessä henkisesti tai siitä mitä meille on tapahtunut. Miksi ihmiset haluavat rajoittaa toisten onnea? Eikö yhden ihmisen onni ja ilo pitäisi olla kaikkien yhteistä?

ILOINEN

JES, WUHUU, JEEJEEE!! Tänään aamulla kävin hakemassa uuden tietokoneeni postista!! Meillä täällä kämpillä ei oikein ollut toimivaa välinettä ja nyt kun kuvailemaan olen ruvennut taas niin pitäähän ne kuvat kanssa saada jonnekkin. Ensimmäisenä latasin kameran sisällön tietokoneelle ja ai, että olen kaivannut valokuvien muokkausta ja ylipäätänsä nähdä sitä omaa käden laatua ♥ Mukavaa , että pystyy tekemään nyt kouluhommiakin kotosalla ja lukemaan muiden kirjoittajien tekstejä isommalta ruudulta. Erittäin hyvä ja halpa sijoitus, tykkään!

Ihanaa nähdä kun kevät alkaa saapua hiljalleen tännekkin päin Suomea. Torstaille oli tosin luvattu kirjaimellisesti lumisadetta, mutta en usko että se menoani haittaa! Aion nyt tervehtyä, ja nauttia urheilusta loppuviikon. Kohta alkaa taas täyttyä täysi viikko urheilemattomuutta kipeilyjen takia, joten toivon kovasti että antibiootit vältetään tällä kertaa. Huomenna keskiviikkona vielä 11h koulupäivä ja vappuloma on valmis alkamaan. Luvassa ainakin sitruuna-vanilja munkkien leipomista ja itse tehdyn siman juontia. :-)

Viikon neljä tärppiä

1. Yleinen olotila. Viikko on mennyt kyllä hieman kaksipiippuisissa fiiliksissä. Alkuviikon jaksoi painaa hyvin koulussa ja hieroessa, mutta keskiviikkona alkoivat mystiset huonovointisuudet ja nyt sitä maataankin sängyn pohjalla TAAS. Ei viime kerrasta ole kuin muutama hassu viikko.. Viime kertainen lääkäri ehdotti menemistä Helsinkiin asti jos haluaisin saada parempia tutkimuksia siihen miksi olen kerran kuukaudesssa kipeä. Tottakai ammattini altistaa todella paljon, mutta miksi en ollut syksyllä tässä kunnossa kun hommat alkoivat? Jos jollakin on mitään hajua mikä piru minua vaivaa nii tell me!

2. Liikunta. Pääsin taas sairasteluiden jälkeen takaisin ruotuun, hyvään urheilun makuun. Tuntuu ahistavalta, ärsyttävältä ja epätoivoiselta lähteä taas parantumisen jälkeen nostelemaan kuntoa - liekkö monetta kertaa jo tänä vuonna.. No jokatapauksessa, joukkueen kanssa saimme kesäksi ilmaisen rautojen nostelupaikan joka on kyllä todella hyvä! Joensuun Areena tarjoaa mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen urheiluun, mutta näin keväällä aukioloajat ovat supistuneet yhteen-kahteen kertaan kuukaudessa. Uudelle kuntosalille oli siis tarvetta! Ihan erilainen fiilis on treenata uudessa paikassa ja saa vähän lisäpuhtia uusista laitteista kuin yleisestä menosta :-) Vedettiin viikko sitten sunnuntaina joukkuekaverin kanssa vielä kyykyissä maksimeita, mutta kohta pitäisi alkaa herkistelemään - nimittäin alkava kausi alkaa koputtelemaan jo nurkan takana! Kauden aikana pitää pyrkiä silti pitämään voimatasoja yllä, ei saa antaa kropan lyssähtää sillä se näkyy parhaiten itse pelissä kun ei enää juoksu kulje tai jaksa viskoa palloa. Treenit on siis kulkenut hyvin, katsotaan miten ensi viikko menee pääsenkö ollenkaan mitään tekemään..

3. Koulu. Sinne vain ovat kahdeksan kuukautta hurahtaneet, vielä yksi kuukausi edessä ja hierojan ammattitutkinnon paperit toivottavasti kourassa! Meneillään on loppurutistus, on nimittäin viimeisille viikoille ahdettu sen verran hommaa että huhheijaa. On yritystehtävän palautus, neljä erilaista koetta, kaksi erilaista näyttöä ja itse asiakashierontoja.. Pakko jaksaa painaa vielä viimeiset viikot, ja erityisesti nauttia viimeisistä hetkistä! Tämän 9kk aikana olen oppinut hieromaan perikotaisesti, suorittanut kinesioteippauskurssin ja urheiluteippaus kurssin! Aion haalia vielä monen monta uutta erilaista kokemusta ja kurssia jotta omistaisin rikkaamman ammatin terveys-hyvinvointi-liikunta alalta :-)

4. Tyylini. Perinteinen sovituskoppi napsaisu päivän rytkyistä. Tykkään todella paljon pukeutua mahdolisimman rennosti. Puin ensimmäistä kertaa farkut (tai no legginsit..) vasta 9-luokalla. Sitä ennen pukeuduin oikeastaan kollareihin, löysiin vaatteisiin, huppareihin yrittäen peitellä niin vartaloani kuin itseäni. Onneksi tilanne on kasvattanut, ja nykyisin nautin olostani parhaiten silloin kun tiedän ettei minun tarvitse pukeutua ketään varten näyttääkseni enemmän joltain toiselta kuin olen. Mekot ja hameet ovat vieläkin itselle aikamoinen kynnys pukea päälle, mutta hiljalleen vaatekaappiin on tullut muutamia naisellisempia kappaleita. Korkokenkiä olen tasan kerran kunnolal pitänyt ja se oli ylioppilaspäiväni. Tykkään kyllä joskus laittautua ja pukutua vähän naisellisemmin, ylväämmin tai asiallisemmin. Mutta miksi muuttamaan omaa tyyliään johonkin toiseen suuntaan jos ei tunne sitä omaksi? Muistan kun muutama vuosi sitten tänne olin kirjoitellut etten tiedä minkälainen oma tyylini on, ja hainkin sitä aika paljon - hieman ehkä vieläkin. Tyylini on yksinkertainen, rento ja erilainen. Tykkään hieman poikamaisista vaatteista kun taas välillä hipihtävämmistä, jokainen päivä on vaatteiden saralla erilainen. Ennen peittelin vartaloani, nykyisin kohtaan peilikuvan ja sisällön avoimin mielin!

Sanat kasvattavat

Muistan kun pienenä minua ei otettu leikkeihin mukaan, haukuttiin silloin tällöin miksi tahansa. Pahimmat sanat ovat taineet olla juuri muunmuassa läski ja ruma. Sosiaalisessa mediassa oli vastikään teksti miten aikuinen oli uskaltanut puuttua lasten väliseen kiusaamiseen. Omasta mielestäni kiusaamiselta ei voi välttyä oikeastaan koskaan. On aina joku joka ajattelemattomuuttaan tai tarkoituksella lohkaisee päivän sanat. Tällä viikolla koitti taas itselle sellainen päivä. Harjoituksien lopussa lähdimme yhdessä loppuverryttelylle ja sanoin että "kylläpäs vit*uttaa." No sieltäpä joku terävin pitkäaikainen ystävä tokaisee "ai jättikö poikaystäväs sut? HAHA." Juu ihan onnellisesti ollaan yhdessä, kiitos kysymästä ja kiitos ihanista sanoistasi. Oliko kyseinen lause tarkoituksella tullut suusta vai täysin vahinkolaukaus? Vetäydyin kommentin jälkeen tilanteesta eikä anteeksipyyntöä kuulunut. Tuntuu että olen se ihminen jolle voi sanoa ihan mitä vain. En itse jaksaisi aina olla kaikille mukava ja ystävällinen jos kukaan ei halua olla sitä minulle.

Sanat kyllä kasvattavat sen olen huomannut. Valitettavasti niistä voi pahoittaa mielensä ja vaikeata on joskus nostaa pää ylös ja laittaa rinta rottingille. Pahalta tuntui monta tuntia, mutta purin ongelman itsekseni päässäni sekä raivomaisella siivoamisella. Ennen olisin jäänyt vain yksin manailemaan asiaa. Tiedänpähän sen että itse olisin pyytänyt anteeksi, vaikka jälkikäteen :)

Päivän kuva

Tänään, juuri tämä napsaistu kuva kertoo kuinka ihanalta tuntuu urheilla, tajuta että viikonloppu alkoi ja ihan yksinkertaisesti kuvassa olen aidoimmillani. On ollut hauska huomata, että tänne tulee raapusteltua ajatuksia aina sillloin kun elämä hymyilee. Luonnoksissa odotteleekin teksti joka käsittelee kahta erilaista minua. Kuinka hyvänä päivänä kaikki on hyvin, kun taas huonona päivänä mikään ei onnistu. Vaikeata saada ajatuksia irti huonona päivänä kun apinat hakkaavat kuulusia lautasia keskenään. Jospa se teksti irtoaisia sieltä, koska ei aina voi olla hyvä päivä. Eikä huonoja päiviä saakkaan pelätä - jokainen uusi kohtaaminen on uusi tilaisuus vaikuttaa loppupäivään!

Toteutin muuten yhden unelmistani tai no haaveistani, korjasin saamattomuuteni ja hain kotikotoa rakkaan (ja rakkaan:D) kamerani! Joku päivä marssin joen rantaan enkä anna ihmisten outojen katseiden häiritä - nautin ja annan luovuuteni laulaa ♥

Haaveilua

Kuinka monesti olenkaan nähnyt unta siitä, että istun hurisevan pyörän selässä? Joka ikinen kevät kun asfaltti alkaa pilkostumaan lumen alta, alkaa minun haaveiluni. Kevät tekee siis henkisesti kipeää..

Olen haaveillut (miettinyt?) ensihoitajan ammatista jo ylä-asteelta asti. Aina ambulanssin nähtyäni sydän vetää ylimääräisiä kierroksia, saati sitten enemmän kun lähemmäksi pääsee. Ammatti olisi kiinostava, mutta en tiedä onko se juuri minulle tarkoitettu.

Olen saanut jostain päähäni, että pelkäisin hevosia. Pelkäänkö? Sitä en tiedä, olisi upeata osata ratsastaa ympäri upeita maisemia ja antaa ajatusten maalautua mielessä :-)

Seurailen sosiaalisessa mediassa muutamaa reppureissaajaa Australian / Thaimaan perukoilta. Päähän on alkanut iskostua pieni ajatus mahdollisesta reissusta tulevan syksyn pimeyksille. Minulla on niin paljon näkemättä suuresta maailmasta - erityisesti Australia on kiehtonut monen monta vuotta!

Voiko tulevaisuudesta haaveilla? Haaveilisin varmasti silloin mukavasta työstä, urheilusta, koirista, perheestä..?

"Pieni" (=suuri) ihana haave olisi asua järven rannalla, ihanien maisemien ääressä, omistaen muutaman (neljän) kultaisennoutajan ♥ Voin vain kuvitella jo mielessäni tilannetta, kun saavun kotiin ja neljä ihanan valkoista karvaturria juoksisi korvat lepattaen vastaan ovelle!

Valokuvauksen muistelua

Nyt oikeasti tekosyyt roskiin ja kamera pölykerroksen alta esiin! Muistan kun aloitin valokuvauksen perheen ikivanhalla digikameralla. Keräsin ahkerasti rahat kasaan ja ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani Nikon D40. Sehän oli aloittelijan unelmakamera, toimi hyvin ja harjoittelu oli helppoa. Samaan aikaan perheeseen saapui karvaturreistamme ensimmäinen, joten paljon ihania valokuvia on jäänyt muistiin pentuajasta ♥ Tottakai vaatimukset alkoivat kasvamaan ja seuraavaksi kameraksi ostin Nikon D80 lisukkeina ensimmäisiä pidempiä putkia ja lisäsalama, suodattimia ja jalustoja kuin laukasinohjainta. En tiedä kävikö kameralle jotain, mutta kuvien laatu heikkeni todella paljon ja kiinostus hiipui samalla. Tuli taas päätös vaihtaa kameraa, tällä kertaa kokeilla jotain uutta ja halvan tarjouksen saattelemana kotiutin ensimmäisen Canonin järjestelmäkameran. Rakkautta ensi silmäyksellä, miksi en ollut tiennyt tästä paremmuudesta aikasemmin? Tässä sitä porskutellaan eteenpäin, haaveillen upeista valokuvista ja valokuvaustaidoista mutta kamera on jäänyt ihan täysin unholaan. Olisikohan aika laittaa yksi niinsanottu unelma takaisin elävien kirjoihin?

Yllä olevat kuvat eivät ole ehkä mitään huippuluokkaa, mutta täynnä muistoja ♥